Viime viikonlopun kisoista ei tarvitse sen enempää puhua. Samanlaista oli toiminta kuin edellisissäkin kilpailuissa. Tulokset tiedetään ja eipä siitä sen enempää. Enemmän kiinnostaa jatko. Nyt on turha mutista, että ei ole varaa teknikkoon tai lääkäriin. Ne ovat asioita, jotka tiedettiin jo kesällä. Nyt on kysymys siitä halutaanko yrittää saada Hautamäen ja Happosen hyppy jotenkin uomiinsa mäkiviikkoa varten. Realistisesti tässä ovat ne suomalaiset, joilla on mahdollisuus taistella aivan kärjessä.
Enkeleistä apua?
Joukkue on päättänyt käyttää rahaa omasta pussistaan ja matkustaa Engelbergiin harjoittelemaan ennen seuraavaa cup-viikonloppua. Ideana varmasti hyvä, mutta toimivuudesta olen hieman eri mieltä. Toinen vaihtoehto olisi pakata kamppeet ja suunnistaa pohjoiseen Rovaniemelle ja Rukalle. Siellä voisi tahkota vaikka jouluun asti ja saada 80-100 lumihyppyä kasaan. Engelbergissä voisivat kisailla ne joilta homma nyt sujuu. Pitää muistaa, että hyppääminen on näiden miesten ammatti ja sijoista 15-30 ei tilipussi juuri täyty.
Mitä nyt tiedetään?
Vaikka kaudesta on hypätty nyt vasta yksi viidennes, voidaan jotakin jo todeta. Kesän GP-kilpailuissa hyvin pärjänneet maat ja hyppääjät ovat melkeinpä siinä järjestyksessä kuin mihin syys- lokakuun vaihteessa jäätiin, myös Suomi. Jos jotain ihmettä odotettiin, niin ne haaveet voi nyt viimeistään haudata.
Totuus on, että ensi viikonlopun jälkeen Suomen mc-kilpailuihin maksettavien urheilijoiden määrä tippuu kolmeen, joka on historian pienin. Kävi loppukaudesta miten tahansa, on tämä osoitus siitä, että suomalainen mäkihyppy on tullut pisteeseen, jossa” lite bättre” ei enää auta, vaan tarvitaan suuria muutoksia. Tämä ei ole hyökkäys päävalmentajaa vastaan, vaan koko systeemiä on pystyttävä kehittämään aloittavista junioreista maajoukkueeseen.
Johtajuutta lisää
Janne Marvaila oli viimeinen oikea lajijohtaja joka suomalaisessa mäkihypyssä on vaikuttanut. Rahoituksen puuttuessa Janne sai mennä ja koko pesti lopetettiin. Nyt se on todistettu, että otona noin suurta tehtävää ei kukaan voi tehdä hyvin. Lajijohtajan puuttuessa meiltä puuttuu oikea johtaja. Joku, jonka pääasiallisena tehtävänä on luoda olosuhteet kuntoon. Joku, joka vie viestiä jatkuvasti yhteiskunnan eri sektoreihin ja pyrkii vaikuttamaan uusien, lajia edistävien hankkeiden toteutumiseen.
Uskon, että kauden jälkeen alkaa kova keskustelu ja toivon, että se tehdään oikealla asenteella. Ei repien ja syytellen, vaan rehellisesti keskustellen ja ollaan riittävän nöyriä pyytämään apua. Meillä on useita maailmalla menestyneitä valmentajia, joilla on varmasti ideoita miten kurssi saadaan käännettyä. Mutta ensin tarvitaan johtaja!
Tommi Nikunen