Itävalta on ollut joukkueena suvereeni ja Andreas Kofler on vienyt kaiken mahdollisen. Itävallan perässä Saksa, Japani ja Puola ovat odotetusti seuraavina. Suurimpia yllättäjiä alkukaudesta ovat olleet ehdottomasti Tshekki ja Venäjä. Suurimpia epäonnistujia taas sekä joukkueina että henkilökohtaisellakin tasolla Suomi ja Norja.
Vaikka alkukauden kilpailut ovat olleet mitä ovat, kertoo se kuitenkin jotain Suomen tilanteesta. Meillä on tällä hetkellä kolme maailmancup-kelpoista urheilijaa, Happonen, Hautamäki ja Koivuranta. Heidänkin tasonsa vaihtelee suuresti ja sijoittuminen top kymppiin vaatii onnistumista kaikilla osa-alueilla, niin suorituksissa kuin olosuhteissakin.
Palkintopallisijoitukset näillä suorituksilla ovat utopiaa. Tämä on valitettava tosiasia, mutta mahdollisuus asian korjaamiseen on toki olemassa. Nyt on turha keskustella siteistä tai puvuista, vaan kaikki on nyt kiinni tekniikasta ja itseluottamuksesta.
Tuleva viikko
Ensi viikonloppuna on taas kova urakka edessä. Harachovissa hypätään kaikkiaan kolme kilpailua, kaksi henkilökohtaista ja joukkuekilpailu. Suomen on näin jatkettava neljällä miehellä kiertämistä, mikäli aikoo joukkuekisaan osallistua.
Olli Muotka on tehnyt kuulemani mukaan koko kesän erittäin lujasti töitä, mutta tällä hetkellä homma ei toimi alkuunkaan. Tosin vaihtomiehiä ei meiltä liiemmin löydy. Niinpä uskonkin, että samalla nelikolla jatketaan ja joukkuekilpailussa taistellaan sijoista 5-8.
Harmittavinta tässä kaikessa on, että harjoitteluun ei tiiviin kilpailurytmin takia ole aikaa eikä mahdollisuutta. Jos kuitenkin ensi viikonloppu on samanlaista tervanjuontia kuin Lillehammerissa, on todella mietittävä pidennettyä joululomaa ja pyrkiä kaivamaan itseluottamusta mäkiviikolle kaikin mahdollisin keinoin. Vaikka kovalta kuulostaakin, näin sen ei pitäisi olla, vaan nyt pitäisi nauttia kilpailemisesta. Työt piti tehdä kesällä.
Ei kirvestä kaivoon
Näköjään tulee itsekin sorruttua liialliseen apatiaan. Muistetaan, että kausi on vielä nuori ja vielä yli 30 kilpailua on jäljellä. Töitä meillä riittää nyt ja jatkossa, mutta varmaa on, että tästä vielä noustaan. Eivät muut ole vielä mitään sellaista esittäneet, mihin Suomalainen mäkimies ei pystyisi. Menestys ruokkii menestystä ja valitettavasti myös päinvastoin.
Systeemissämme on parantamisen varaa, mutta nytkin meillä on kaikki mahdollisuudet menestyä kunhan vain itse uskomme siihen. Näin itsenäisyyspäivän aattona onkin hyvä lopettaa Kenraali Adolf Ehrnroothin yhteen mieli toteamukseen: Taistelua ei ole menetetty niin kauan kuin henkivartiokaarti ei ole hyökännyt! Hyvää itsenäisyyspäivää!
Tommi Nikunen