MTV3:n emeritusvaratoimitusjohtaja Jaakko Paavela kritikoi Helsingin Sanomissa tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton televisioinnin tyyliä.
Parin tuhannen ihmisen kävelyä presidenttiparin eteen toljotetaan. Väsätään jäykkiä haastatteluja. Pähkäillään naisten pukuja. Kiinnitetään huomio toisarvoisuuksiin. Suoraa televisiointia seuraa kaksimiljoonainen yleisö, hekin, joita ohjelma ja pukeutumiskilpa huvittavat. Uteliaisuus voittaa.
Valtionpäämiehen kättelyjuhlan televisiointia ei tapahtune missään muualla.Tämä ei kiellä suomalaisia elämästä tyylillään. Kun kaikkea muuta on hiottu yhteiskunnassa, miksi asenne ei ulottuisi itsenäisyyspäivään?
Itsenäisyyttä on komeasti ja kauniisti vietettävä. Tämä on hienoa tapakulttuuria ja arvojen jalostamista nouseville sukupolville.
Linnan vastaanoton uudistaminen tai ennallaan säilyttäminen on presidentin asia. Jos tammi-helmikuussa valittava isäntäpari tahtoo virvoittaa käytänteitä, siihen on tilaisuus jo ensi vuonna. Rohjetaanko tarttua asiaan, sillä lähinnä Helsingin eliitti nostaisi helkatillisen protestimetelin?
Tasavallan presidentiltä edellytetään ykkösrooli. Yksi mahdollisuus olisi järjestää itsenäisyyden suuri kansalaisjuhla, johon tuhannet ihmiset voisivat vapaasti osallistua, ja mukana olisivat aina valtion korkein johto ja eri alojen silmäätekevät, myös Suomessa toimivat ulkomaiset suurlähettiläät. Suora televisiointi olisi perusteltua.
Juhla passaisi pitää vuoron perään Helsingissä, Tampereella, Turussa, Jyväskylässä, Oulussa ja Kuopiossa. Se olisi kaupungille ja ympäristölle kunniakas ponnistus. Maan ylin johto näin arvostaisi maakuntia ja naputtaisi siltaa Helsingin ja valtakunnanosakeskusten välille.
Keskussairaala on maakunnan kilpailukyvyn olennaisuus
Keski-Suomen sairaanhoitopiirin valtuusto on kallistunut uusimaan sairaalan siltavaihtoehdon pohjalta. Tätä ennen sille raportoitiin sairaalakiinteistön rappeutuneen luultua pahemmin.
Päättäjät ovat tutustuneet muun muassa hollantilaisiin malleihin. Niistä kertyneet kokemukset kannustavat rohkeuteen.
Keskussairaala on maakunnan kilpailukyvyn olennaisuus. Aikanaan se oli upea ja toimiva, mutta 2000-luvun vaateiden täyttäminen onnistuu parhaiten uuden reippaalla rakentamisella. Samalla haetaan reitit tyhjenevien kiinteistöjen realisoimiseen. Tehtävä on iso mutta ei mahdoton.
Vanhan kiinteistön korjaaminen järkeväksi olisi tosikallista, ongelmia lykkäävää ja toimintojen tehostamista tulppaavaa. Uuden pystyttäminen tuo onnistuessaan roimat kulusäästöt. Näin käynee keskussairaalan tapauksessa.
Jämsä ja Kuhmoinen liukuvat Tampereen yliopistollisen sairaalan kumppanuuteen. Vaasan sairaanhoitopiiri hylkää Tampereen ja liittoutuu Turun yliopistolliseen sairaalaan. Linjaus kielii, miksi Tampere kosi Jämsää. Kun se aavisti tappion Vaasassa, nirhaistiin Keski-Suomea.
Mikäli Keski-Suomen keskussairaalan annettaisiin lepsutellen rapautua, maakunnan eheys hupenisi.
Lieveseuduilla makustellaan, olisiko hyödynnettävä Tamperetta, Kokkolaa vai Oulua. Keski-Suomi on paljon muutakin kuin Jyväskylä. Tämän Jyväskylän useat päättäjät unohtavat.
Ihalainen vahvistaa sopua ja hallitusta
SAK:n pitkäaikaisen puheenjohtajan Lauri Ihalaisen pääseminen kansanedustajaksi ja työministeriksi naputtaa sopua yhteiskuntaan. Pihtiputaan Ihalaiset tunnetaan yhteisymmärryksen ja suvaitsevaisuuden mestareina.
Työmarkkinoiden raamisopimus on tiukassa tilanteessa eläville yrityksille liian kallis, mutta yhteiskunnan tyynnytys kahdeksi vuodeksi hyväilee yleistä etua. Se palvelee kansaa ja yrityksiä.
Ihalaisen panos raamisopimuksen luomisessa on hyvin huomattava. Hän on paimentanut asiaa voimakkaasti ja arvostetusti.