Lemmikkieläinten pitäminen on sairasta. Suurin osa ihmisistä pitää lemmikkejä itsekkäästi ilokseen ja päätöksen lemmikin ottamisesta on tehnyt yksinomaan ihminen. Joo joo, kuulen vastustavan äänen, että tämä kissa marssi pihalleni ja asettui asumaan, mutta eihän se nyt niin mene.
Lemmikki otetaan, koska halutaan niin vimmatusti olla kaikkivaltijaita – kokeilla, saisinko tuon eläimen taipumaan tahtooni, elämään omassa salaperäisyydessään kanssani, olemaan seuranani, ettei minun tarvitse olla yksin ja samalla se voisi täyttää elämässäni jonkun aukon.
Lemmikkieläimen pitäminen on useimmiten siis paitsi itsekästä, myös turhaa. Suurin osa meistä ei tarvitse opaskoiraa tai käytä koiraansa vahtina tai riistaeläinten metsästysapuna, eivätkä kerrostaloasuntojen kissat pidä hiiriä kurissa. Emme me tarvitse eläimiä muuhun kuin seuraksemme. Olemme kamalia, olemme ihmisiä.
Korkeasaaren eläintarhan entinen johtaja ja Helsingin yliopiston eläinfysiologian dosentti Seppo Turunen pitää nykymenoa vääränlaisena. Hänen mielestään kotieläimiä pitäisi vähentää ja lemmikit vaihtaa syötäviin vaihtoehtoihin tai kaupungeissa edes pienempiin sekä vähemmän sosiaalista elämää vaativiin lajeihin kuin koirat.
Turusen Lemmikkielämää-kirja on meille lemmikkieläinten omistajille tai sellaiseksi haluaville ahdistavaa luettavaa, koska Turusen mielipiteissä on vinha pointti. Tosin eläintarhat ovat myös sairaita paikkoja, mutta siitä lisää joskus toiste.
Tuskin se koira, jonka ulvontaa kuulen kerrostaloasunnosta tuntitolkulla, on onnellinen. Ja mitä me oikeastaan tiedämme koiran onnellisuudesta, kun ensisijainen valintaperusteemme lemmikin valinnassa on ulkonäkö?
Lemmikkieläinten ympärillä pyörii valtava harrastus- ja yritystoiminta. Itse lemmikinomistajatkin saattavat paheksua koirien timanttipantoja ja kissojen kynsienpoistoa, mutta ihan yhtä outona olisi muutama vuosikymmen sitten pidetty kissan purkkiruokaa ja koirille taikinasta tehtyjä leikkiluita.
Sekin on kestämätön peruste, että lapsi oppii huolenpitoa lemmikin avulla. Just. Näyttäkääpä se koti, jossa lapsi vastaa lemmikkieläimen kaikista tarpeista ja hyvinvoinnista - eiköhän pikemminkin löydy tuhat tarinaa hylätyistä koirista tai kissoista, jotka annetaan pois niin sanottujen pitovaikeuksien vuoksi. Eli kun ei enää huvitakaan ja se pentu kasvoi isoksi ja kävi ikävissään puremaan ja raapimaan huonekaluja.
Olen yhtä syyllinen kuin miljoonat muutkin, sillä haaveilen kissasta. Se olisi ihmeellinen. Viekää siis hoitoon.