”Voitto tekee hyvää sielulle”, Lewis Hamilton filosofioi kauden kolmannen GP-voittonsa jälkeen Abu Dhabissa. Vaikuttaa siltä, että toimittajat ja katsojat todella säälivät brittiä hänen viimeaikaisista vastoinkäymisistään. Nyt oli hyvä hetki paijata Hamiltonia ja kannustaa, että ”kyllä se siitä poika, kyllä se siitä”.

On poikkeuksellista, että F1-kuljettaja on näin avoin henkisestä pahoinvoinnistaan. Oikeastaan on syytäkin olla, kun on itse olotilansa aiheuttanut. Keskittyminen vääriin asioihin on tällä tasolla kohtalokasta ja tilanteen korjaamiseen menee aikaa. Voitto Abu Dhabissa varmasti palautti Hamiltonia maan pinnalle. Toivottavasti hän viimeistään nyt sai takaisin otteensa tekemiseen ja mieleen palautuivat voiton edellyttämät tärkeimmät asiat.

Minusta alkoi jo tuntua siltä, ettei Hamilton edes halunnut korjata tilannetta. Hänen synkkä olemuksensa aikaisemmissa kisoissa kertoi paitsi huonosta olosta, myös tylsistymisestä. Sellaista ei Formula ykkösissä ole lupa julkisesti näyttää. Keskustelut tallin sisällä ovat varmasti olleet varsin ravistelevia. Jos muut laittavat kaiken peliin, ei kuljettajan parane marmattaa.

Hamiltonin ajamisessa oli koko viikonlopun ajan merkkejä rentoudesta. Syksyn kisoissa hän on kyllä tulosten valossa ajanut keskimäärin hyvin, mutta väkisin puristamalla. Eturivin lähtöpaikka Abu Dhabin aika-ajossa oli hieno suoritus. Hamiltonin ei olisi tarvinnut edes hakea selitystä jostain ”Red Bullin teknisestä erikoisjiposta” vaan olla tyytyväinen suoritukseensa. Sebastian Vettel on nopeampi ja sillä siisti.

Hamiltonin vapautumisen tunteen voi vain kuvitella olleen melkoinen hänen nähdessään Vettelin pyörähtävän ulos radalta kisan toisessa kaarteessa. Ranteet löystyivät entisestään ja sen jälkeen häntä ei pidellyt enää mikään. Kärjessä oli helppo ajaa virheetön kisa.

Vettelin yllätyksellinen rengasrikko toi mieleeni Michael Schumacherin kultavuodet. Vaikka Schumi oli kuinka ylivoimainen, aina hänen kohdalleen sattui säännöllisin väliajoin jotain odottamatonta ja kisan kannalta jopa katastrofaalista. Nuo hetket olivat varmasti hyviä herättäjiä, jotta totuus ei unohtuisi.

Lainaan taas Hamiltonin sanoja Abu Dhabin kisan jälkeen: "Aina silloin tällöin tarvitsemme hitusen huonoa onnea, jotta osaamme arvostaa hyviä aikoja.”

Muistutus oli hyvä Vettelille. Hän on kuitenkin perfektionistina aivan varmasti ottanut myös tämän kaltaisen epäonnen huomioon ja osaa käsitellä sitä. Tekniikan pettämistä ja etenkin renkaan puhkeamisriskiä vaan ei saa ajatella. Sellainen näkyisi väistämättä kaasupolkimen asennossa. Vettelin räjähtävä lähtö Abu Dhabissa kertoi hänen olleen jälleen täydellisesti tilanteen herra, kunnes muuttui matkustajaksi renkaan puhjettua.

Puhkeamisen syy jäänee mysteeriksi, mutta aivan varmaa on se, että Vettel painostaa asianosaisia sekä tallissaan että rengasvalmistajan leirissä tutkimaan tapahtuneen perinpohjaisesti. Jonkinlainen vankka teoria tapahtumalle on löydettävä, jotta sen saa pois ajatuksista.

Koska Vettelin saavutus Abu Dhabissa jäi paalupaikkaan, en malta tässä tilanteessa olla vertailematta häntä Nigel Manselliin. Miehethän jakavat keskenään tilastoennätyksen yhden kauden paalupaikkojen määrässä. Mansell oli 19 vuotta sitten aivan suvereeni, koska Williams oli kehittänyt ylivertaisen aktiivijousitusjärjestelemän. Silloin puhuttiin paljon siitä, että ”apinakin ajaisi kovaa tuolla autolla”.

Yhtä erottuvaa autoa ei sen jälkeen F1-radoilla ole nähty. Red Bull on tällä hetkellä kiistatta paras auto, mutta ei teknisesti läheskään niin ylivoimainen kuin Williams oli vuonna 1992. Kun Vetteliä ja Mansellia verrataan aika-ajon perusteella, nostan saksalaisen britin edelle. En millään usko, että mm. valittamiseen niin usein sortunut Mansell olisi yhtä kovan prässin alla ja näin tasaväkisessä tilanteessa yltänyt Vettelin kaltaisiin suorituksiin, jotka syntyvät järjestäen aika-ajon viimeisellä kierroksella.

Toiseksi ajaneen Fernando Alonson vauhti oli Abu Dhabissa vakuuttavaa, mutta suoritus ei samalla tavalla säväyttänyt kuin Jenson Buttonin. McLaren ja Red Bull ovat olleet huippu luotettavia jo pitkään. Siksi Britin kohdalle osunut KERS-vika oli lähes yhtä yllättävä kuin Vettelin rengasrikko.

Televisiokuvissa Buttonin autoa vaivanneen vian sai selville vain siitä, että hän kertoi asiasta radion välityksellä ja siinä vaiheessa takana ajanut Mark Webber kuroi välimatkaa silminnähden nopeasti kiinni. Buttonin kolmas sija oli kuitenkin osoitus kuljettajan ja insinöörien erinomaisesta yhteispelistä. Juuri tällä alueella Buttonin autokunta on osoittanut olevansa aivan kärkitasoa, ellei jopa ykkönen.

Kisan jälkeen Button kertoi, että insinöörit löysivät tavan korjata KERS-ongelma kisan aikana ohjelmoimalla järjestelmä uudelleen ohjauspyörän nappien avulla. Juuri tämä teki Buttonin suorituksesta päivän kohokohdan.

Kuvittelepa itsesi ohjaamoon: ”Vika ei vaikuttanut vain kaarteista ulos kiihdytettäessä vaan myös moottorijarrutukseen. Järjestelmä saatiin vaiheittain palautumaan muutamien kierrosten välein määrättyjä nappeja painamalla. Koska en ollut aina varma toimiiko moottorijarrutus vai ei, jarrutuspaikkoja oli vaikea löytää”, Button selvitti kisan jälkeen.

Vettel on jättänyt muut kuljettajat varjoonsa, mutta heistä eniten on säväyttänyt ehdottomasti Button. Hän taistelee vielä Alonson kanssa MM-sarjan toisesta sijasta. Ferrari- lausuntojen rivien välistä voi tulkita, että Alonson ei enää uskota saavan kiinni Buttonin kymmenen pisteen etumatkaa.

Olen samaa mieltä; Button ansaitsee tulla toiseksi.

Jukka Mildh