Lewis Hamiltonin tilanne McLarenilla askarruttaa monia, niin myös minua edelleen. Mikä ihme on voinut mennä hänen kohdallaan niin pieleen? Jokaisella kuljettajalla – niin kuin kaikilla huippu-urheilijoilla – on hyvät ja pahat ajat. Hamiltonin kohdalla alkaa kuitenkin näkyä jo hälyttäviä merkkejä. Hän oli kauden alkaessa selkeä Sebastian Vettelin haastaja numero yksi. Siksi viime aikainen taantuma vaikuttaakin pahalta. Tämän hetken viides sija MM-sarjassa on paha häviö.

Paitsi , että Hamilton on mestari luomaan itselleen paineita nyt näyttää siltä, että urheilija-Hamilton, ihminen, on jäänyt kaikessa tekemisessä pahasti huomioimatta. Katselin hiljattain hänen henkilökohtaisen avustajansa työskentelyä McLarenilla. Nuoren nätin tytön ympärillä pyöri tallin eri edustajia, keskusteluja käytiin hymyssä suin. Hamiltonin ongelmat tietäen, tiedustelin mielenkiinnosta vähän eri puolilta onko hän hyvä työssään. ”Oikein hyvä, hänhän on sieltä XIX-toimistosta, siis samasta joka hoitaa David Beckhamia”, oli lähes yhtämielinen kommentti.

Uskon näin olevankin, mutta vain silloin kun puhutaan kaupallisista asioista. Hamiltonilla vaikuttaa olevan kunnianhimoiset tavoitteet tulla kaupallisesti arvokkaimmaksi F1-kuljettajaksi. Silloin tarvitaan rinnalle taitavat markkinoijat. Sellaiset hänellä nyt on. Mutta kaiken taustalla on urheilija, joka menestyy. En koe, että Hamiltonin manageritoimisto pystyy tässä mielessä juuri auttamaan, mutta heillä on vastuu löytää tähänkin ongelmaan ratkaisu. Urheilijasta huolta pitävän managerin on oltava koko ajan iholla ja elettävä suojattinsa rinnalla hyvässä ja pahassa.

Ilman tuloksia on turha odottaa mahtavia yhteistyösopimuksia. Ajaminen ja voittaminen ovat lisäksi kuljettajan ydinliiketoimintaa. Miljoonien pohjakassa tulee sitä kautta, joten urheilullisia asioita ei voi aliarvioida. Ja toisaalta pohjakassa on sen verran runsas, että vähän väliä olisi hyvä arvioida mihin oikeasti keskitytään.

Hamiltonin kohdalla tämä ei ole ensimmäinen alamäki. Mestaruusvuottaan seuraavana kautena 2009 hän menetti myös otteensa. Silloin syynä oli enimmäkseen se, että talli ylityöllisti häntä markkinointitehtävissä. Oli syy missä tahansa, tilanne voi olla jopa tukala. Nyt kun Button on sitoutunut tallin pitkällä sopimuksella ja ainakin teoriassa taistelee vielä tänäkin vuonna maailmanmestaruudesta, herää kysymys kuinka kauan McLarenilla jaksetaan katsoa Hamiltonin touhuja.

Ron Dennisin unelma on (tai oli?) kasvattaa Hamiltonista suuri kuljettaja. Hänellä on kaikki ainekset olla sellainen. Nyt vaan jonkun pitää ottaa tilanne haltuun – isolla kädellä.

Ainoa, joka tuon työn pystyy tekemään on Hamilton itse. Mutta ei yksin.

On mielestäni hyvä suuntaus, että kuljettajat tekevät tallien kanssa pitkiä sopimuksia ja päin vastoin. Kun molempien suoritus on kohdallaan - ja ei tehdä liian suuria lupauksia - ei tarvitse enää elää niin pahasti veitsi kurkulla. Ennen sellainen oli enemmän sääntö kuin poikkeus.

Buttonin monivuotinen jatkosopimus julkistettiin juuri Japanin GP:n alla. Ilmaisu ”monivuotinen” voidaan mieltää monella tavalla, mutta Buttonin kohdalla se näyttää pitävän oikeasti paikkansa. Ensi vuoden lopussa vapautuu markkinoille kolme kiinnostavaa tallipaikkaa Mercedes GP:llä, Ferrarilla ja Red Bullilla. Jokainen arvonsa tunteva kuljettaja tekee sopimukseensa pykälät, jotka mahdollistavat siirrot tarpeen mukaan. Samalla tavalla talli haluaa pitää omia puoliaan.

McLarenin ja Buttonin kohdalla tuntuu siltä, että tulevaisuutta rakennetaan oikeasti pitkälle. Ehkä jopa uran loppuun asti.

Kuljettajan on uskottava tallin kehityssuunnitelmaan. Kukaan ei tässä vaiheesa voi luvata mitään, mutta jokaisen on kannettava oma riskinsä. Kuljettajilla riski on luottaa ja uskoa siihen, että auto kulkee myös tulevaisuudessa. Myös oman sitoutumisen on oltava oikealla tasolla tallin kehityksen kannalta.

Kuljettajasopimusten osalta seuraava taitekohta on uusien moottorien käyttöönotto vuonna 2014. Tässä muutoksessa moni asia voi mennä pieleen. Se voi heilauttaa ns. voimasuhteita joksikin aikaa. Mitä hallitumpi siirto, sen vähemmän hikkoja. Yleensä kärkitallit hallitsevat nämä tilanteet parhaiten.

Uskonkin tämän olevan merkittävän syyn siihen, että juuri nyt tehdään pitkän aikavälin sitoumuksia. Buttonin lisäksi Fernando Alonso teki näin ja nyt puhutaan jo Vettelin sitoutumisesta Red Bullille moneksi vuodeksi.

Tässä yhteydessä en malta olla ottamatta esiin Kimi Räikkösen mahdollista paluuta. Eräs suomalainen urheilualan asiantuntija halusi mielipiteeni siihen, miksi juuri Williams on yht’äkkiä Räikköstä kiinnostava talli. Ehkä talli on pystynyt esittämään jotain sellaista, johon Räikkönen uskoisi. Mutta moottorimurroksen yli ei kukaan vielä pysty mitään lupaamaan. Tästä syystä Williams olisi Räikköselle joko lyhyt välietappi tai sitten ainakin kolmen vuoden projekti.

Tausta-asiat sikseen. Edessä on Japanin osakilpailu. Nautitaan siitä. Suzukassa mitä todennäköisimmin sinetöityy myös Sebastian Vettelin maailmanmestaruus.

Edellisessä kirjoituksessani arvioin, mitä tapahtuu sitten kun Vettel on toisen tittelinsä varmistanut. Uskon edelleenkin, ettei mikään muutu. Hän voittaa nyt Suzukassa ja on kärkiehdokas voittamaan myös loppukauden kilpailutkin.

Voitontahto ei häviä mestaruuden varjoon. Niin kuin seitsemän kertaa tilanteeseen joutunut Michael Schumacher sanoi eräässä haastattelussa Japanin kisan alla: ”Loppujen lopuksi käy niin, että kun olet tehnyt sen (voittanut mestaruuden), lähdet ulos pitämään tiimin kanssa hauskaa. Sen jälkeen alat taas keskittyä seuraavaan kisaan ja siitä eteenpäin.”