F1-sarja on jättänyt Euroopan tämän kauden osalta ja mestarikin on kohta selvillä, mutta haluan vielä palata muutamiin huomioihin, joita tein viime kilpailussa Monzassa. Sain mm. kuulla siitä, kuinka Bernie Ecclestone on taas kiristänyt ruuvia entisestään. Nyt hän on tehnyt myös tallien käyttämistä ruokatarvikkeista oman bisneksensä.

Seurasin mielenkiinnolla hotellimme aulassa F1-fanien halukkuutta saada hotellihuone kisaviikonlopuksi. Hotellin taso oli varsin vaatimaton, mutta sijainti aivan Monzan puiston tuntumassa loistava. Olen käyttänyt samaa hotellia jo useana vuotena; F1-kisoissa liikkumisen mukavuus ja lyhyet matkat kun ovat sitä aitoa luksusta.

Huoneita oli hotellissa vapaana satunnaisesti, mutta käytännössä ei ollenkaan. F1-viikonloppuina nimittäin asiakkaan on maksettava hotellista ja maasta riippuen 3-4 yötä, vaikka käyttäisi niistä vain yhden. Seuraamieni fanien leuka loksahti rintaan, kun vastaanottovirkailija ilmoitti hinnaksi 300 euroa yöltä. Lompakko valui vaivihkaa takaisin taskuun ja asiakas kiitti ystävällisesti poistuessaan pettyneenä ulos.

F1-kisoissa Ecclestone on ottanut haltuunsa kaikki lähihotellit. 200-300 euroa on hinnaston alapäästä. Mikäli suunnittelee saavansa hyvän hotellin lähellä rataa on parasta budjetoida siihen jopa 500 euroa yöltä.

Kun katsoo asiaa fanien näkökulmasta, on välillä vaikea päättää arvostanko tätä bisnesvainua vai en. Totuus on kuitenkin se, että kaikki hotellit ovat aina täynnä ja niistä maksetaan mukisematta F1-hinta. Kalliiden huoneiden käyttäjät ovatkin pääasiassa alan ammattilaisia ja yhteistyökumppaneita, jotka varmistavat vieraansa viihtyvyyden. Ammattipiireistä löytyy toki aina niitä, joilla on omat lonkeronsa löytää asumus edullisesti. Tähän kuitenkin tarvitaan vuosien kokemus ja avoin mieli kartoittaa paikalliset vaihtoehdot.

Monzassa selvisi myös, että Ecclestonen monopoli ei rajoitu enää vain hotelleihin. Nyt kuulema myös varikolla tarjoiltavat elintarvikkeet on hankittava nimetyn toimittajan kautta. Ymmärrykseni mukaan hinnat ovat jopa kolmesta viiteen kertaa korkeammat kuin normaalit tukku- tai vähittäiskauppahinnat. Mitenköhän tätäkin sitten kontrolloidaan? Monilla talleilla kun on varikolla niin tasokas keittiö, että raaka-aineille on asetettu todella korkeat laatuvaatimukset.

Ja sitten vielä... tallien kerrotaan joutuvan maksamaan varikon internet-yhteyksistä kymmeniä tuhansia dollareita kilpailua kohden.

Kuulostaa rajulta, mutta on muistettava, että Formula ykkösissä toteen astuu sananlasku: se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.

Nämä asiat saivat minut menemään pienempien tallien puheille. Virginillä, HRT:llä ja Team Lotuksella täytyy olla monella tavalla vaikeata saada operaatioitaan kasaan. Tekninen haaste on huima ja samalla kaikki muukin maksaa tuhottomasti. No, pidetään nyt mielessä edelleen tuo aiempi sananalasku.

Eräs hyvin kokenut F1-hahmo Virginin leiristä kuvaili tilannetta hyvin:

”Verrataanpa tilannetta huippujalkapalloon. Aletaan koota joukkue tyhjästä, rakennetaan stadion, yritetään innostaa faneja kannustamaan ja sponsoreita yhteistyöhön. Seitsemän kuukautta myöhemmin vastassa on AC Milan tai Barcelona. Pelaa siinä sitten voitosta. Tehtävä tuntuu täysin uskomattomalta ja mahdottomalta, mutta näin se uusien tallien kohdalla on. Eikä meillä ole edes omaa stadionia, ainoastaan tehdas, pienet edustustilat varikolla ja omat internet-sivut.”

Tuntuu epätoivoiselta, mutta lyhyt luotaus vaikkapa Virginin toimintaan kertoo, että he ovat valmiit taisteluun. Varikon kaukaisimmassa päässä uskotaan vahvasti McLarenin kanssa jatkossa tehtävään yhteistyöhön, joka pitää sisällään mm. huipputallin tuulitunnelin ja simulaattorin käyttöoikeuden. Lisäksi Virginillä - niinkuin Team Lotuksellakin – on joukkoihin rekrytoitu menestyksekkäästi kokeneita huippuosaajia.

Ja vaikka Virginillä on takanaan Richard Bransonin kaltainen miljonääri, ei hän ole valmis kaatamaan projektiin mammonaa lähellekään samalla tavalla kuin Red Bullin Dietrich Mateschitz. Branson haluaa, että myös F1-talli on kannattavaa liiketoimintaa. Virginillä luotetaankin paljon venäläiseen rahaan, jota on tarkoitus tulla enemmistöosuuden tallista omistavan, urheiluautoja valmistavan Marussian kautta.

En voi muuta kuin nostaa hattua sille osalle F1-yhteisöä, joka on mahdottoman tehtävän edessä, mutta jaksaa silti vuodesta toiseen uskoa kirkkaaseen tulevaisuuteen ja kaukaisuudessa, lähinnä kangastuksen muodossa, häämöttävään GP-voittoon.

Ja sitten varikon toiseen päähän, jossa nuo asiat ovat peruskauraa. Sebastian Vettelillä on mahdollisuus varmistaa toinen peräkkäinen maailmanmestaruus nyt viikonloppuna Singaporessa. Monzassa näytti, että Red Bull todellakin on ratkaissut suurimman ongelmansa eli heikon suoranopeuden. Näin osittain onkin, mutta kyllä auton vahvuus on edelleen ylivoimaisen tehokkaassa aerodynamiikassa etenkin nopeissa kaarteissa. Monzassa tämä tuli hyvin esiin, mutta Singaporessa radan ominaisuudet ovat taas erilaiset. Ja silti Red Bull istuu sinnekin jos ei täydellisesti, niin hyvin lähelle sitä. Monzan kisaan verrattuna taistelu Ferraria ja McLarenia vastaan on Singaporen kuumuudessa ja yössä joka tapauksessa tiukempi.

Vettel on tehnyt oikean ratkaisun. Hänellä on ollut valittavanaan kaksi strategiaa: joko alkaa varmistella kohti mestaruutta tai sitten nujertaa vastustajansa vieläkin pahemmin. Hän hetken jopa harkitsi ensin mainittua vaihtoehtoa, koska kisoja on jäljellä sen verran monta, mutta päätyi lopulta jälkimmäisen. On selvää, että voittamalla ja ajamalla koko ajan voitoista ja paalupaikoista hän on toisten silmissä entistäkin vahvempi. Arvostan korkealle, että tämän hetken paras ja henkisesti vahvin F1-kuljettaja päättää valita puolustamisen sijaan taistelulinjan.

Aivan kuin hän noudattaisi erään keskeisen vaikuttajan oppia: ”Tärkeintä ei ole voitto vaan murskavoitto.”