Oma kunto ei ollut huipputasolla ja tässä tapauksessa se näkyi heikkoutena ja epävarmuutena. Siihen vielä lisätään minun oma luontoni, joka ajattelee aina jos vaihtoehdon ennen kuin tekee mitään, niin epävarmuus on huippuluokkaa.
Luotin kuitenkin oudosti itseeni, koska joskus on vain pakko. MM-kisarata on pakko ajaa vaikka olisi mikä olo. Se liittyy lajin luonteeseen. Tässä käsi paketissa netissä kolme viikkoa kikkaillessa jotkut ihmiset alkavat pitämään ajelemista helppona hommana. Ei tarvitse tehdä oikein mitään.
Noille ihmisille voi kuitenkin heittää kysymyksen, kuka haluaisi elääkseen kyntää naamallaan maata kolmen metrin ilmalennon jälkeen. Eihän naamalla minunkaan maata pakko ole kyntää, mutta elämäni aikana siitä on kuitenkin tullut joka vuotuinen tapa.
Kaatuilussa ei pahinta ole kivut. Naamalla kyntäminen sattuu yllättävän vähän. Pahempaa on ajatteleminen, mitä olisi voinut käydä ja jälkeenpäin paikkojen kuntoon hoiteleminen ja omien virheidensä harmittelu ja ajattelu mitä järkeä tässä oikein on. Itsensä telominen melki tarkoituksella on tyhmää. Ensimmäinen kerta samassa paikassa on vielä ok, mutta jos yrittää uudelleen niin silloin on tyhjää päässä.
Joskus tulee mieleen kannattaako minun, joka muistaa joskus myös ajatella, tehdä hiukan villimpien kavereiden hommia. Ehkä kuitenkin kannattaa, mutta antaa siinä tasoitusta lyhyellä tähtäimellä, että varmistelee. Jos ajattelee pitemmälle, niin varma ajotyyli on ehkä oikea. Siinä säästyy vaivoilta ja mies pysyy ehjempänä.
Jo aika pitkän urani aikana minäkin olen kuitenkin telonut itseäni ihan kunnolla. Jalat ovat selvinneet nahan vaihtamisella ja polvien turvotuksilla. Molemmat käsivarret ovat menneet poikki kertaalleen. Kaikki sormet paitsi peukut ja oikea pikkurilli ovat menneet poikki ja molemmat keskisormet toistamiseen.
Solisluu napsahti kerran kokonaan poikki ja kolme kylkiluuta on saanut uutta muotoilua. Nyt aivan uutena juttuna tuli naaman tikkailu ja hampaiden korjaaminen. Sairaalaan olen mennyt pikana kolme kertaa ambulanssilla. Vaatteet leikattu pois ja viety suoraan kuvausputkeen. Kerran heräsin tai muisti tuli vasta sairaalassa, kun mies oli melkein jo hoidettu kuntoon. Paljon on siis sattunutkin.
Nyt kuitenkin kolmen viikon levon jälkeen on mies herännyt ja vanhat unohdettu. Nyt olen etsinyt tietoa ja löytänytkin uusia juttuja tullakseni paremmaksi kuskiksi. Olen etsinyt harjoitteita ja tekniikoita joilla terveys paranee. Tehdään harjoituksia mitkä muuttavat minua paremmaksi ennen kaikkea pitkällä tähtäimellä. Ei vaan seuraavaa kisajaksoa ajatellen. Olen hakenut paljon oppia pyöräilyn ulkopuolelta, sillä jos katsoo enemmistöä pyöräilijöistä, tietoa ei ole ollut tai ei ainakaan sitä olla ymmärretty. Olen itse siitä elävä esimerkki, mutta menossa parempaan suuntaan.