Ainahan ne on ne ruotsalaiset siellä ankkalammessa porskutellut ja hyvähän siellä on kai ankan olla. Tänä vuonna meidän MM-kisoissa siellä oli ilmeisesti ainakin oikeasti ihanaa olla, kun katselee mitalitaulukkoa. Ruotsi voitti.

Toisaalta yksilöurheilussa tavoitellaan itsekkäästi sitä omaa menestystä. Joukkueessa on aina isosti pettyneitä ja maailman onnellisimpia samassa läjässä. Vaikka menestyjä olisi se oma kulta niin kuin minulla tänä vuonna ja onnen kyyneleet tippuisivat, niin aina siellä on kyynelten seassa myös niitä pettymyksen täyteisiä. Täydellinen epäonnistuminen sattuu, vaikka haluaisi vain nauttia toisen ilosta. Pitkän matkan jälkeen olin isosti surullinen ja isosti iloinen samaan aikaan. Aika skitso fiilis muuten.

Yksilöurheilussa pitää musta myös ymmärtää antaa toisen surra ja toisen iloita, eikä sitä touhua pidä pistää huonon yhteishengen piikkiin. Vaikkei ehkä meininki suomalaisilla aina ole ylitsevuotavan positiivista, niin henki voi silti olla vahva ja aito.

Mutta vaikka se kehumisen kiivaus ei ehkä meidän vahvuus olekaan, niin se on ihan mielettömän tärkeetä. Kun pitkän matkan jälkeen kokosin itseluottamuksen murusia jostain pöydän alta, niin oli ihan mielettömän hienoa saada tsemppiviestejä sähköpostiin. Valitettavasti sinne tuli pari ilkeääkin. Ja silloin, kun häntä on maassa, niin pienikin puraisu sattuu.

Kaikilla on toki suosikkinsa ja saakin olla, mutta hienoa olisi, jos urheilussakin pyrittäisiin kannustamaan ja työntämään eteenpäin tilanteesta riippumatta. Mä olenkin tosi kiitollinen ja onnellinen kaikista niistä lukuisista ihanista ja mahtavista viesteistä, mitä te viitsitte laitella. Niitten avulla tuli ihan varmasti potkua myös sinne viestin viimesillekin metreille. Oli tosi tärkeetä saada joukkueelle hyvä mieli vähän keskinkertasten suoritusten jälkeen. Viestissä onkin aina se upea puoli, että kaikilla on menestyksen jälkeen hyvä mieli ja ehkä siellä viestissä mitataan vähän sitä henkeäkin ;)

Ja koska ite sain kultasen potkun teiltä, niin haluan laittaa sen laakin eteenpäin yleisurheilijoille MM-kisoihin. Täällä kotimaassa tsempataan, uskotaan ja eletään mukana ihan täysillä! Ja kisakannustusten välissä mä käyn ainakin ahkerasti lenkillä. Loppusyksyksi voi ehtiä nimittäin vielä ihan huippukuntoonkin ja ens kaudelle. Ehdottomasti ja mutkattomasti.

Minna Kauppi