Tällä kertaa lopullisen joukkueen valinnan teki poikkeuksellisesti oikeusturvalautakunta. En toisista lajeista muista, mutta taitaa olla ensimmäinen kerta yleisurheilussa, kun kävi niin, että jouduttiin turvautumaan tällaiseen ulkopuoliseen tahoon joukkuetta valittaessa.

Tämä lautakunta ei ole mikään yleisurheilun tai urheilun asiantuntijalautakunta, vaan sen tehtävä on periaatteessa neutraalina instanssina ”vertailla valintakriteereitä ja tapahtunutta” ja sen jälkeen ottaa kantaa siihen, toimiko Urheiluliitto oikein valitessaan MM-joukkueen edustajat keihäänheittoon.

Ei tosiaan ole ensimmäinen kerta, kun keihään arvokisaedustus herättää keskustelua tai kysymysmerkkejä. Keskustelu ei välttämättä edes aina ole koskenut pelkästään keihäänheittäjien kohtaloa, vaan monesti myös muiden lajien edustajista on käyty aikamoista spekulaatiota. Spekulaatiot toki kuuluvat urheiluun, mutta mielestäni niistä pitäisi kyllä kaikin keinoin päästä eroon, kun puhutaan arvokisavalinnoista.

Tiedän, että on kova paikka jäädä rannalle, mutta uskon samalla, että jokainen urheilija ymmärtää sen, mikäli valintaperusteet ovat selvät. Liian usein valintaperustelut valitettavasti jäävät niissä lajeissa, missä on useampia rajan ylittäneitä urheilijoita, osittain auki ja jättävät mahdollisuuden eri tulkintoihin.

Viimeisen viikon aikana on nähty pahin mahdollinen skenaario arvokisajoukkueen valintarumbasta. Eniten tässä harmittaa urheilijoiden puolesta. Pahinta onkin se, että ketkään muut eivät tässä kärsi kuin urheilijat riippumatta siitä, kummin päin valinta lopullisesti kääntyi.

Urheilijoiden, jotka valmistautuvat kauden suurimpaan koitokseen, pitäisi pyrkiä sulkemaan kaikki ylimääräiset häiritsevät tekijät mielestään ja saamaan fiilikset korkealle. Nyt he joutuvat kaiken tämän keskelle. He joutuvat tilanteeseen, johon he eivät itse pysty vaikuttamaan. Lopullinen valinta on nyt tehty, mutta tuskin urheilijat siitä huolimatta vieläkään pääsevät keskittymään olennaiseen. Kysymyksiä ja spekulaatiota riittää varsinaiseen kisaan asti...ja todennäköisesti sen jälkeenkin.

Mikäli yritetään hakea jotain positiivista tästä koko hässäkästä, niin se voisi olla, että otetaan opiksi jotain tulevia vuosia ajatellen. Luodaan niin selvät valintakriteerit, ettei tulkintakysymyksille jää tilaa. Ei arvokisakarsinnoissakaan anneta uutta näyttömahdollisuutta seuraavassa kisassa suorituksen epäonnistuessa. Miksi valintakriteereissä pitäisi aina pitää ovea auki tulkinnoille?

Keihäässä voisi vaikka olla kolme eri kisaa, joista valitaan suoraan voittaja jokaisesta kisasta tai tehdä muuten selkeämmät pelisäännöt. Ensi kesänä on poikkeuksellisesti kahdet arvokisat, joihin varsinkin miesten keihäässä on tunkua molempiin joukkueisiin.

Toivon todellakin, että syksyllä sovitaan kaikkien lajien osalta selvistä valintakriteereistä, joissa pitäydytään myös valintahetkellä. Huippu-urheilu on raakaa peliä, mutta kun säännöt ovat selvät kaikille, niin urheilijatkin saavat rauhassa keskittyä olennaiseen - urheilemiseen.