Palkintojenjaosta on jo muodostunut suomalaissuunnistajille liian hidas tapahtuma, vain lasten ja pääsarjojen palkinnot jaetaan perinteisesti pallilla pokaten, muut noutavat palkintonsa infosta tulosten selvittyä. Tehokasta ja nopeaa!
Kisailtana netissä alkaa pian kysely puuttuvien tulosten perään. Kyllä tulokset ja väliajat pitää samana iltana saada esille, jos vielä kisan aikainen online-tulosseuranta netistä jostain kumman syystä puuttui. Tietysti netissä myös nykyaikaisesti haukutaan nimettömänä liian helppo rata, parkkimaksu, kuulutus ja liian pitkät viitoitukset. Ihmetellään kuinka noin perinteikäs seura voi töpeksiä nykypäivänä ihan perusasioissa.
Eihän kiire toki kaikkia suomalaisia koske, mutta yleinen ilmiö se on. Kisoihin mennään kisaamaan oma suoritus ja sitten on aika tehdä muuta. Kunnollisen kansalaisen tulee pyhäpäivänä tehdä muutakin hyödyllistä kuin käydä harrastamassa hikoilua.
Pyykinpesu, haravointi ja polttopuut odottavat kotosalla. Muissa lajeissa harrastajat myös pysyvät varmasti kisapaikalla huippujen kisan ajan, tai jopa tulevat kisoihin katsomaan huippuja ilman omaa kisailua. Ehkä Suomessa on kisoja liikaa, niitä pidetään käyttötavarana eikä erikoisena tapahtumana.
Espanjassa, Italiassa, Ranskassa, Uudessa-Seelannissa tai vaikkapa Sveitsissä kisoissa ollaan ja viihdytään. Siltä se ainakin ulkopuoliselle vaikuttaa. Kisan jälkeen eväät levitetään nurmikolle, keskustellaan ja oleskellaan leppoisasti ilman kiirettä kotiin.
Viimeiset saapuvat maaliin ja pääosa viihtyy paikalla palkintojen jakoon asti. Tulokset päivittyvät tulostaululle rauhallisesti ja ilmestyvät joskus nettiin. Useamman päivän kisoihin saattaa kuulua yhteistä illanviettoa tai palkintojenjako päivällisen kera. Vaikka muissa Pohjoismaissa järjestelyt ja kisojen rytmi ovat Suomen tasoa, on sielläkin tahti hieman leppoisampi.
Ei ole tarkoitus haukkua suomalaisia suunnistajia. Itse käyn kisoissa yhtä lailla liian tehokkaasti. Viime hetkellä perille, tavarat jäävät parkkipaikalle autoon ja kipaisen vain verrytellen kisakeskuksen kautta lähtöön. Sitten on kiire kotiin palautumaan. Saa olla hyvä sää ja ikäviä asioita kotona hoidettavana, että löytyy malttia rauhalliseen oleskeluun ja seurusteluun.
Suomessa riittää kisatapahtumia ja paikalla on runsaasti harrastajia vauvasta vaariin. Kisajärjestelyt kestävät vertailun kaikin puolin muihin maihin. On tehty ensimmäisenä monia uusia palveluita online- ja gps-seurannoista reittihärveleihin ja televisioinneista väliaika-analyyseihin. Ei missään muualla suunnistuksessa, tai muissa lajeissa Suomessa, ole vastaavia palveluja ja nopeutta. Mutta nekin kuvaavat hyvin suomalaista luonnetta, insinöörikansa ja -laji osaa vahvuutensa.
Nautiskelu ja kiireettömyys sopisivat yhteisiin tapahtumiin yhtä hyvin kuin lauantai-iltaan mökin laiturilla. Ehkä Jukolan Viesti on siitäkin syystä niin merkittävä kesän kohokohta, että siellä ei ole kiire ja koko viikonloppu yötäpäivää on pyhitetty tapahtumasta nauttimiseen.
Tero Föhr