Minulle ja varmaan miljoonille muille tieto Severiano ”Seve” Ballesteroksen kuolemasta 54-vuotiaana lauantaiaamun varhaisina tunteina, vähän yli kaksi, oli yksi pysähdyttävistä hetkistä, vaikka arvaus tuon tiedon läheisyydestä olikin olemassa. Ballesteros Sota kuten hänen koko sukunimensä kuului, oli ammattigolffari, mutta hänen karismansa ulottui pitkälle tuon oudon pelin ulkopuolelle.
Seve oli iältään 16 vuotta 11 kuukautta ja 12 päivää ryhtyessään kaikkien aikojen nuorimpana espanjalaisena ammattilaiseksi vuonna 1974. Hänen ensimmäinen turnauksensa oli Spanish open, Espanjan avoin turnaus, joka oli Barcelonan Pratissa jälleen käynnissä, turnauksen kolmas päivä oli alkamassa Seven joutuessa luovuttamaan lähes kolme vuotta kestäneen kamppailunsa aivokasvainta vastaan.
Liput Pratissa laskettiin puolitankoon, pelaajat käyttivät surunauhaa. Kolmanteen päivään lähtivät myös espanjalaiset pelaajat, vaikka esimerkiksi Seven lähimmät pelikaverit Jose Maria Olazabal ja Miguel Angel Jiminez tuskin pystyivät liikutukseltaan puhumaan. He tiesivät, että Sevenkin mielestä golfin on jatkuttava, vaikka Seve itse ei pystynyt voitollisesti kohtaamaan elämänsä suurinta haastetta kuten hän itse aivokasvaintaan kuvasi.
Neljän leikkauksen ja kemoterapian jälkeen Seven mahdollisuuksiin vielä suhtauduttiin toiveikkaasti. Seve tuli julkisuuteen vajaa vuosi sairastumisensa jälkeen toukokuussa 2009, jolloin hän saapui suosikkijoukkueensa Racing Santanderin otteluun yleisön osoittaessa seisaaltaan suosiota pienen naapurikaupungin Pedrenan pojalle. Sittemmin pystyi jo harvojen rivien välistä vähitellen lukemaan, että vääjäämätön on pian edessä.
Kiviä hiekkarannalla
Seven golfura todella alkoi pienen Pedrenan hiekkarannoilla. Pojalla oli kädessään itse muovattu rautaseiska, jolla hän löi kiviä Biskajan lahteen. Innostus golfiin tuli aivan vieressä sijainneelta Real Club de Golf de Pedrenasta, kuninkaallisesta golfklubista, jonne asiattomilta oli pääsy kielletty. Seve kuitenkin muisteli pelanneensa myöhäisinä aikoina kakkosväylää, jonka viheriölle hän pystyi lyömään palloja kotipihaltaan. Sitten nopeasti juosten pallot pois ja uudelleen.
Seve muisti myös usein vanhempiaan Baldomeroa ja Carmenia, joiden kannustava suhtautuminen outoon harrastukseen oli tärkeää. Tosin Seven setä oli hänkin golfammattilainen, joten ihan puskista ei vanhemmille pojan innostus tullut.
Monien vaiheiden jälkeen Seve siis päättyi ammattilaiseksi vasta 16-vuotiaana ja voitti ensimmäisen Euroopan Tourin kilpailunsa Hollannissa vuonna 1976, jolloin oli tipalla voittaa jo British Openinkin. Kaikkiaan Seve voitti urallaan 87 eri kilpailua, joista 50 Euroopassa ja 37 kaikkialla muualla.
British Openin Seve voitti vuosina 1979, 1984 ja 1988 ja arvostetun Masters-turnauksen Augustassa vuosina 1980 ja 1984. Vuonna 1980 hänestä tuli ensimmäinen eurooppalainen Masters-voittaja. Euroopan ja USA:n välisessä Ryder-cupissa Seve oli mukana kahdeksan kertaa ja johdatti vielä 1997, jolloin selkä esti jo oman pelaamisen, Euroopan kapteenina 14,5-13,5 voittoon Etelä-Espanjan kuuluisalla Valderraman kentällä.
Menestykset eivät kuitenkaan ainakaan kokonaan olleet se tekijä, joka teki Sevestä niin suositun ja karismaattisen hahmon maailman viheriöillä ja myös golfin ulkopuolella. Seven taika oli siinä intohimossa, välittömyydessä ja innostuksessa, jolla hän jokaiseen kilpailuunsa, jokaiseen lyöntiinsä ja jokaiseen puttiinsa lähti. Sevelle golf oli kaikki, mutta sen kaiken hän myös halusi jakaa kaikkien kanssa.
Kenties kohtaloa on se, että viimeisen voittonsa Seve saavutti vuonna 1995 juuri siinä turnauksessa, josta hän uransa aloitti ja joka juuri oli käynnissä myös sinä aamuna kun Seve ei enää herännyt.
”Aina on mahdollisuus”
Jos olisin nykyajan journalisti, voisin kai itsekin uskoen kirjoittaa tunteneeni Seven hyvin, tapasinhan hänet sentään kerran. Voisin ainakin kuvitella puhuneeni hänen kanssaan pitkään ja selvittäneeni, mistä paellasta Espanjan ihmegolffari on tehty. Mies, jota monet aivan oikeutetusti kutsuvat Espanjan golfin isäksi.
Totuus kuitenkin on toisenlainen. Vuonna 1981 tuo tapaaminen kyllä ihan oikeasti järjestyi, mutta paikalla oli tosi monta muutakin ihmettelijää, eikä se kestänyt puheiden tasolla kuin muistaakseni puolisen tuntia. Seve oli nimittäin jollain ihmeen konstilla saatu Suomeen Talin golfklubille. Olihan se ihme, Seve oli kahden vuoden takainen The Openin ja vuoden takainen Masters-voittaja.
Itse en tiennyt golfista paljoa, oikeastaan en mitään yhtään. Ensin katselimme ymmyrkäisinä miten Espanjan nuorukainen kertoi ensin ja näytti sitten miten erimittaisia lyöntejä eri mailoilla lyödään. Sinne ne pallot putoilivat, kuten hän ennalta maalasi. Sitten meille lehtiniiloille järjestyi tilaisuus haastatteluun.
En itsekään ollut silloin vielä loputtoman vanha, mutta kuitenkin kymmenen vuotta vanhempi kuin 21-vuotias Seve. Jo silloin jäi kuva karismaattisesta pelaajasta, joka oli aivan eri maailmasta kuin miksi golfmaailman silloin kuvittelimme. Hänelle golf oli alusta lähtien peli, eikä suinkaan yhteiskunnallinen tasomittari. Myöhempinä vuosinakin Seven suhtautuminen golfiin pelinä pelien joukossa, eikä jonain elämisen statuksena oli osaltaan pitämässä yllä hänen poikkeuksellista suosiotaan.
Yhden asian Seve minulle ja varmasti muillekin opetti, jos kohta opin noudattaminen ei kaikissa tilanteissa kenties ole aina onnistunut. Seve lähti kaikessa siitä, että vaikka tilanne olisi kuinka vaikea, aina on mahdollisuus. Tämä varmasti oli lähtökohta myös sille taistelulle, jonka hän hävisi, mutta ei ilman kamppailua ja yritystä.
Seve oli nimittäin pelaaja, jonka avaukset eivät ihan joka kerta olleet hallinnassa, pallo löytyi aika usein kaikkialta muualta kuin väylältä; korkeista ruohikoista, metsän siimeksestä, milloin mistäkin. Seve ei kuitenkaan koskaan luovuttanut, vaan osoitti sellaista luovuutta mikä on harvinaista. Hänen kykynsä tulla ulos ilman suurempia lyöntimääriä vaikeuksista oli ilmiömäinen.
Seve opetti tietämättään teoillaan, että samoin kuin golfissa, myös elämässä on vaikeuksien hetkellä aina mahdollisuus korjata edellinen teko tai edellinen lyönti, johtaa luovasti ja hallitusti asiat jälleen oikeille uomille.
Hasta luego Seve, gracias!
Arto Teronen