Perinteisesti liikuntaväki on muutosten suhteen kovin konservatiivinen: keskustelu SLU:n hallituksen mandaattipaikkojen poistamiseksi ja hallituksen koon pienentämiseksi alkoi 12.5.2004 ja päätös syntyi helmikuussa 2009. Aikaa kului viisi vuotta! Ehkä tuo prosessi opetti jotain.
Rakennemuutokseen on tarve ja aikataulukin on olemassa, vaikka ei kiveen kirjoitettuna. SLU:n nykyisen hallituksen toimikausi jatkuu ensi vuoden loppuun ja samaan aikaan päättyy myös olympiakomitean hallituksen mandaatti. Näiden ja muiden toimialajärjestöjen sekä lajiliittojen tulisi muokata askelmerkit valmiiksi kuluvien hallituskausien aikana vuoden 2012 loppuun mennessä.
Palapeli on vaativa, mutta välttämätön, jotta liikunta ja urheilu voisivat Suomessa paremmin. On aivan oikeutettua kysyä toimiiko nykyinen kokonaisuus kovinkaan hyvin – keskustelevatko eri sektorit aidosti keskenään ja tiedetäänkö urheiluväen työhuoneissa mitä naapuri tekee?
Muutos vaatii virka-aikaan, maittavaan lounaaseen ja leppoisiin kahvihetkiin tottuneen urheiluväen poistumaan mukavuusalueelta ja hyväksymään sen, että töitä riittää, mutta tehtävät saattavat muuttua. Samalla on opittava tekemään ratkaisevasti enemmän yhteistyötä ja jakamaan osaamista. Erityisesti tämä koskee vaikkapa viestinnän kaltaisia tukipalveluja. Resursseja on kyettävä laittamaan sinne, missä niitä kulloinkin tarvitaan.
Urheiluväellä on vielä oiva mahdollisuus tutustua hyvin toimiviin johtamisjärjestelmiin ja hallintomalleihin. Se voi itse päättää mitkä rakenteet parhaiten tukevat uudenlaista johtamista, etsiä oikeita konsepteja, tutustua resurssi-, normi ja informaatio-ohjaksen luomiin mahdollisuuksiin – laittaa riman riittävän korkealle.
Suomalaisella urheilulla on käsissään tuote, joka kiinnostaa, ja jonka arvoa kansaterveydelle ei kukaan kiistä. Pohjana on seuratyön traditio ja hieno historia. Urheiluväen pitää kuitenkin oppia, että yhteinen edunvalvonta tuo paremmat tulokset kuin muutaman tonnin lobbaaminen omalle järjestölle. Isosta kakusta riittää enemmän jaettavaa kaikille. Olennaista on myös käydä keskustelu siitä, että rakenteet mahdollistaisivat liikunnalle kuuluvien veikkausvoittovarojen jakamisen urheiluliikkeen sisällä.
Jukka Pekkalan johtaman Huippu-urheilun muutosryhmän työ tulee nähdä osana muutosprosessia aivan samoin kuin Nuoren Suomen ja Kunto ry:n strategioiden hiominen. Puhe urheilijan polusta, osaamisen kasvattamisesta, lajiyhteistyöstä ja innostamisesta eivät ole vain huippu-urheilupuhetta. Ne ovat perusta kaikelle aivan samoin kuin havainto siitä, että lasten liike ei lisäänny ilman seuraa, kotia, koulua ja kuntaa.
Tai sitten pitää hyväksyä nykyinen tilanne, sietää pieneviä resursseja, lukea penseitä arvioita huonosta menetyksestä ja jakaa kurjuutta.
Olisi outoa jos valinta olisi väärä tai muutosta ei haluttaisi tehdä – pian.