Suomi aloitti Bratislavan turnauksen hienosti selvällä voitolla Tanskasta, mutta jatko ei ollut niinkään hienoa. Rankkarivoitto Latviasta sekä maalin tappio Tshekille eivät tuloksina miellyttäneet, mutta leijonailme oli näissäkin otteluissa hyvä. Latviaa vietiin mielin määrin ja Tshekkimatsikin oli aivan voitettavissa, mutta se maalinteko on jälleen kerran oikeastaan ala-arvoista. Paikkoja on vaikka muille jakaa, tulosta ei. Voittoihin vaaditaan maaleja.
Alku oli lupaava ja leijonat ärjyivät Tanskan kumoon miltei näytöstyyliin. Viisi maalia antoi odottaa hyvää jatkoa, mutta jostain syystä hanat menivät tukkoon, ja seuraavat kaksi ottelua tuottivat ainoastaan kolme maalia plus upeat rankkariratkaisut.
Suomen peli oli kuitenkin hyvää ja jatkosarjassa on kaikki vielä aivan auki. On kuitenkin muistettava, että tänä vuonna Saksa on sekoittanut pakan totaalisesti. Jos (ja kun) se voittaa ainakin Tanskan, riittävät sen pisteet puolivälieriin ja sehän tarkoittaa sitä, että joku ns. suurista lopettaa kisansa hieman aikaisemmin kuin oli tarkoitus.
Tästä eteenpäin on oikeastaan jokainen matsi vähän kuin se kuuluisa seitsemäs. Yleensä MM-kisoissa on jatkosarjan aikoihin mietitty ketä vastaan pelataan puolivälierässä, mutta tällä kertaa on oikeasti mietittävä pelataanko sitä matsia ollenkaan.
Perjantaina on kaadettava Saksa, ja varsinkin lauantain Slovakia-peli on se todella iso ottelu. Se on luultavasti leijonien kannalta ratkaiseva mittelö, sillä maailma palaa takaisin raiteilleen, ja Saksan riemukulku jäänee tähän.
Turha niitä kuitenkaan on sen enempää murehtia. Jos Suomi kykenee jatkossa samantasoisiin suorituksiin kuin tähän mennessä ja kykenee edes hieman parantamaan tehokkuuttaan, on tie auki jopa sinne finaaliin saakka.
Leijonien peli on ollut maalintekoa lukuun ottamatta hyvää, mutta voisiko se olla jopa parempaa? Puolustus on toiminut vaikka kahdeksan pakin systeemi on epäilyttänyt oikeastaan kaikkia muita paitsi asianosaisia. Jos Jyrki Välivaaran kisat ovat ohi, niin pelaako Suomi lopun kolmella parilla vai seitsemän pakin rotaatiolla, jota muutama puolustajamme on jo ehtinyt arvostelemaan kaikkein huonoimmaksi vaihtoehdoksi. Ainakin Tshekki-pelin viimeinen erä mentiin miltei neljällä pakilla, joten penkin takana ollaan valmiita nähtävästi mihin vaan.
Maalivahdeista ei huolta
Maalivahtimme ovat olleet hyviä eikä siitä ole huolta, mutta nyt kun pelit kovenevat ja merkitykset kasvavat pitää kysyä pysyvätkö ketjut nykyisissä koostumuksissaan. Mielestäni ainoastaan Jarkko Immosen kolmikko on ollut juuri niin hyvä - jopa parempi - kuin odottaa sopikin.
Mikään ketju ei kuitenkaan ole pettänyt, mutta se jokin kuitenkin puuttuu. Niko Kapasen kakkosketju ei ole saanut oikeastaan mitään aikaan eikä Mikko Koivun kolmikkokaan vielä parhaalla mahdollisella tasolla ole ollut. Miten saataisiin Tuomo Ruudusta enemmän irti, sillä siellä leijonilla voisi olla juuri se jokin. Myös Niko Kapanen on jättänyt paljon osaamisestaan piiloon.
Vaikka Suomi on pelillisesti ollut hyvä, niin aina on parannettavaa. Koivu - Ruutu - akseli on ollut aiemmissa kisoissa aina toimiva, mutta onko J-M Aaltonen juuri oikea kaveri täydentämään tuota kaksikkoa? Aaltonen on ollut yksi parhaista hyökkääjistämme, mutta voisiko hän olla se piristysruiske esimerkiksi Kapaselle, jos miehet yhteen laitettaisiin.
Kovinkaan paljoa en itsekään muuttelemaan lähtisi, mutta Saksaa vastaan voisi kokeilla uusiakin kombinaatioita. Pelitapa on kuitenkin ketjuilla sama ja jos ne eivät toimi, niin takaisin olisi helppo mennä. Mitään ei leijonissa ole kiveen hakattu, sillä jo nyt on esimerkiksi alivoimapareja muutettu ja Tshekki-pelissä ketjutkin alkoivat elää.
Joka tapauksessa Suomi voi lähteä jatkosarjaan hyvillä mielin, koska joukkue tietää tasonsa ja uskoo itseensä. Tekee Jukka Jalonen kokoonpanoon muutoksia tai ei, on leijonat tänäkin vuonna valmis pelaamaan kultamitalista, kunhan maalintekoon saadaan edes hieman lisää terävyyttä. Muistaa toki sopii, että joukkueessa on kotoisen liigamme kaksi parasta maalintekijää. Jos se maalinteko vielä tökkii, niin heissä voisi olla se ratkaisu, sillä maalintekijä on maalintekijä - sarjatasosta riippumatta. Penkiltä niitä ei kuitenkaan missään turnauksessa tehdä.
Mika Nieminen