Tänä keväänä olen oppinut kuumaliimapistoolin mestarikäyttäjäksi. Taitoa on tullut myös organza-nauhan taittelusta pieniksi ruseteiksi. Nyt tiedän, mitä ovat kuituharso, eustoma ja norsu, miehen kaulassa siis.
Viimeksi opiskeluvuosina käytin ahkerasti kalenteria, koska yliopiston luennot ja tentit piti kirjata lukujärjestykseksi. Ennen vuodenvaihdetta päätin jälleen hankkia kalenterin, jotta asiat ja aikataulut pysyisivät edes hitusen hallinnassa.
Kalenterini on iso ja pullea. Sen välistä tursuaa lappusia, tulostettuja kuvia sekä tehtävälistoja. Almanakan sivut ovat täynnä tekstiä, huutomerkkejä ja muistilappuja kesään saakka. Arkiasiat merkitsen sinisellä ja pienellä, ja Suureen Päivään liittyvät muistutukset vaaleanpunaisella koukerolla ja sydänhöysteellä.
Aikaa siihen on enää alle 10 viikkoa. Tuon todettuani hätkähdän itsekin – niin vähän!
Sitä ennen pitää viimeistellä kutsut, joita olemme äitini kanssa näpertäneet ”korttitehtaalla” kaksi kuukautta. Paikkakortit ovat liki valmiit vietäväksi juhlatilan tummille puupöydille, kunhan kutsutut vahvistavat tulonsa.
Asut hankimme jo vuosi sitten, ja kukatkin on valittu ja kimput suunniteltu. Esteettömyys on todistettu ja paperi visussa tallessa. Vielä täytyy pitää suunnitteluhetki valokuvaajan ja papin kanssa. Ja valssiaskeleet pitänee palautella mieleen.
Odotettavissa lienee sekin, että joku kutsumatta jätetyistä purnaa tästä. Tai joku kutsutuista siitä, että järjestämme lapsettomat juhlat.
Ennen kesää ei ole montaakaan vapaata viikonloppua. Ja me sentään aloitimme suunnittelun melkein puolitoista vuotta sitten. Myös erään ystäväni tärkeä juhla on ensi kesänä, mutta hän on järjestänyt sitä vasta puolisen vuotta. Hänen kalenterinsa täytyy olla omaanikin paksumpi.
Kiirettä siis pitää, mutta ei haittaa. Juhlan järjestäminen on ollut huikea taival. Läheisten kanssa on tullut puuhailtua ja ratkottua ongelmia sekä ennen kaikkea vietettyä aikaa yhdessä.
Kun kiireinen kevät ja alkukesä jäävät taakse, kalenteri saa pysyä tyhjänä ainakin häämatkan. Syksymmällä voisi kehitellä uuden projektin, vaikkapa talon rakentamisesta.
Ai niin, jos jotakuta jäi askarruttamaan, mitä ovat alussa mainitsemani mystiset kuituharso, eustoma ja norsu, niin kerrotaan.
Kuituharso on läpikuultava, paperin ja kankaan välimuoto, joka voi toimia vaikka juhlapaikan pöytäliinana. Eustoma on pieni, kaunis kukka, joka muistuttaa vähän ruusua, mutta on kestävämpi. Miehen kaulaan kiipeävä norsu puolestaan ei suinkaan ole se kärsäänsä töräyttelevä eläin vaan pieni solmuke, joka viimeistelee komean sulhasen puvun.