JYPin rutiinitasokin oli riittävän kova kukistamaan Ilves suoraan neljässä pelissä. Se ei juurikaan jättänyt selittelyjä joukkueiden paremmuudesta. Olihan tupsukorvilla saumansa, mutta edes kolmen maalin johto kolmannessa kohtaamisessa ei riittänyt voittoon saakka. Tuossakin ottelussa JYP jatkoi luottaen omaan osaamiseensa ja teki ne vaadittavat maalit. Joukkue pääsi mielestäni melko helpolla jatkoon ja sen suurin huolenaihe tuosta sarjasta onkin mitä tapahtui Sami Vataselle. Jos mies ei jatkossa pelaa, on se menetys sekä JYPille että mahdollisesti myös leijonille.

Ässien ja Bluesin sarja ei mennyt aivan ennakko-odotusten mukaisesti. Blues oli pelannut kolme kovaa villikorttipeliä ja pelit Ässiä vastaan piti tulla liian nopeasti, mutta toisin kävi. Espoolaiset kävivät ryöstöretkellä Porissa kahteenkin otteeseen ja vaikka patapaidat saivatkin kavennettua tilanteksi 3-2, ei usko tainnut kokemattomalla joukkueella aivan riittää. Blues riisti ja raastoi sekä puolusti koko sydämellään ja se riitti paikkaan mitalipeleissä. Ei Bluesista aivan turhaan ole puhuttu playoff-joukkueena.

Lukon ja KalPan sarja meni seitsemään peliin ja alun kangertelun jälkeen myös raumalaiset saivat juonesta kiinni viime vuonna pudotuspeleissä epäonnistuneiden ulkomaalaisvahvistustensa avulla. KalPa taisteli hienosti, mutta Lukon materiaalin leveys vastustajaansa verrattuna oli liikaa ja kettupaidat ottivat pitkästä aikaa mitalipelipaikan - ansaitusti.

Vaikka muut sarjat olivat hyviä niin ne jäivät kuitenkin Helsingin herruuden jalkoihin. Kuusi huikeaa ja loppuun asti jännittävää ottelua huipentui seitsemänteen ja varmasti ratkaisevaan peliin. Se ei sitten ollutkaan niin spesiaali kuin odottaa olisi sopinut, sillä HIFK hallitsi kenttätapahtumia kuten muissakin peleissä, mutta tällä kertaa se sai aikaan maaleja eikä Jan Lasak ollut aivan yhtä hyvä kuin kuudessa aiemmassa matsissa.

Hieman vaikutti myös siltä, että Jokerien eväät olivat syöty, kun IFK meni kahden maalin johtoon. Kun narripaitojen peli perustui enemmänkin puolustamiseen kuin hyökkäämiseen, oli takaa-ajo melko näennäistä. Hieno sarja ja mielestäni oikea joukkue jatkoon, mutta pieni miinus IFK:n voitolle tuli Kari Jalosen kommentista Erkka Westerlundille. Sen olisi voinut jättää sanomatta.

Riittääkö Bluesin palautumisaika?

Tulevia sarjoja voisi sen verran arvioida, että jos Blues on saanut tarvittavan palautumisen voi se hyvinkin haastaa ennakkosuosikki JYPin. Siitä ei kuitenkaan mihinkään päästä etteikö Risto Dufvan joukkue olisi vahvoilla. Se on saanut keskittyä välieriin jo milteinpä liiankin kauan ja sai tietää tulevan vastustajansa riittävän ajoissa.

Blues on kuitenkin osoittanut pystyvänsä pelaamaan heille sopivaa kiekkoa, ja heillä on yksi maamme parhaista maalivahdeista. Se saattaa antaa espoolaisille sen pienen mahdolisuuden yllätyksiin, sillä nämä pelit tulevat pysymään vähämaalisina eikä silloin ennakkosuosikin ole helppo pelata.

HIFK ja Lukko sen sijaan satsaavat enemmän hyökkäyspeliin ja vaikka molemmilla onkin huippuveskari, niin tässä sarjassa maaleja luultavasti nähdään. Molemmilla on paljon ratkaisuihin pystyviä pelaajia ja vastakkain ovat runkosarjan pistepörssin ykkönen ja kakkonen. Perttu Lindgren on jo löytänyt tehonsa, mutta Ville Peltonen ei aivan vielä sillä saralla ole loistanut. Ville tekee kuitenkin paljon muutakin ja kyllä ne tehot sieltä vielä löytyvät.

Se mikä vielä antaa lisämausteensa tähän sarjaan, on molempien viime kausien menestymättömyys. Molemmissa on satsattu, ja nyt olisi mahdollisuus menestyä, sillä suurimmat paineet menestyksestä ovat menneet eikä kausi ei olisi enää katastrofi vaikka pronssiotteluun joutuisikin. Jos väsy ei paina, voimme nähdä hienon sarjan.

Liigakarsinnat osoittivat jälleen kerran tasoeron ykkös- ja kakkostasomme välillä. Pelicans piti sarjapaikkansa helpohkosti. Fyysisesti ei eroa kauheasti ole, mutta taktinen puoli on liigassa todella paljon edellä. Tiedä sitten miten sitä saisi kavennettua, jotta nousumahdollisuus olisi todellinen.

Meillä ei ole tarpeeksi liigatason pelaajia nytkään ja silti tasoero Mestikseen on noinkin suuri. Onko se vain hyväksyttävä, että Mestiksen rooli pysyy kasvattajasarjana liigaan joka puolestaan tekee samaa muihin ylempiin sarjoihin. Vai pitäisikö harkita esim. liigan supistamista muutamalla joukkueella, jolloin molempien sarjojen taso nousisi. Tämä ei tosin miellyttäisi juuri ketään muuta kuin maksavaa yleisöä.

Mika Nieminen