Vuorineuvos Matti Sundberg otti liiton johtoonsa pari vuotta sitten ja pani liikkeenjohtajana tuulemaan. Liiton velat on maksettu ja eri lajiryhmien toiveet päästä vastaamaan omista asioistaan toteutettu. Keskustoimisto on saneerattu hoitamaan ulkoisia suhteita.
Kilpailijoiden tasolla maailma näyttäytyy toiselta kuin kabineteissa. Kovinta kritiikkiä on kuulunut maastohiihtopuolelta. Herrat ovat saaneet ennenkin kuulla hiihtäjiltä kunniansa, mutta kritiikki on usein voitu panna pettymyksen piikkiin.
Asetelmat keikahtivat Oslon MM-hiihdoissa päälaelleen, kun maailmanmestari Matti Heikkinen käytti julkisuuttaan hyväkseen ja vaati kauden jälkeen perusteellista keskustelua Suomen hiihdon tilasta.
Heikkinen ei muistuta esiintymistyyliltään arabikadun demokratiataistelijoita, mutta osaa esittää näkemyksensä viiltävän analyyttisesti. Epäselväksi ei jäänyt, että resursseja hukataan eri tasoilla hajanaisuuteen ja lapsellisiin eturistiriitoihin. Lahjakkuuksia menee hukkaan, koska kaikki eivät jaksa tai pysty yhtä pöljiin ratkaisuihin kuin kainuulainen Heikkinen.
Matti asuu ja opiskelee Jyväskylässä, mutta edustaa vantaalaisseuraa, joka on edesauttanut häntä mm. sponsoreiden hankkimisessa. Se on tärkeää, kun ollaan matkalla huipulle ja tarvitaan pelimerkkejä harjoitusolojen varmistamiseksi. Valmiiden mestarien luo apua on tyrkyllä helpommin. Senkin kanavoimisessa tarvitaan silti ammattiapua. Huipulla tulee tyhjää, ellei taistelijapari hiihtäjä- valmentaja pysy keskiössä.
Sami Jauhojärvikin menestyi Oslossa riittävän hyvin, ettei hänen kisojen aikaisia purkauksia voi sivuuttaa pettyneen urheilijan ulostuloina. Hän on luonteeltaan Heikkistä suorasukaisempi ja nosti ongelmaksi päävalmentaja Magnar Dalenin roolin.
Sami ilmoitti, että joukkueessa keskustellaan liian vähän. Päätökset tulevat annettuina eikä kilpailijoiden sana kuulu. Jauhojärven mielestä Dalenilla ei ole valmentajana enää annettavaa ja uudet tuulet ovat tarpeen.
Vuoden valmentajaksikin Urheilugaalassa aateloitu Dalen osoitti Oslossa luonteenlujuutta eikä ryhtynyt kinaamaan kesken kisaamisen. Hän tyytyi listaamaan urheilijoidensa hyvät saavutukset ja ilmoitti olevansa valmis keskusteluihin kauden päätyttyä.
Se aika on viikonvaihteen jälkeen edessä. Kaikissa työyhteisöissä esiintyy ongelmia, mutta ilmaa voidaan puhdistaa onnistuneilla tyke -keskusteluilla. Niukkuuden aika hiihdossa jatkuu, mutta tehtävien jakoa pitää selventää hiihtäjän, hänen henkilökohtaisen valmentajansa, päävalmentajan ja liiton kakkosvalmentajan kesken.
Kuppikuntaisuuteen ei ole varaa maastohiihdon sisällä eikä liiton eri lajiryhmien kesken. Kaikki kärsivät pitkällä tähtäyksellä, jos maastohiihtoa, mäkihyppyä ja alppilajeja hoitavat yhdistykset ajavat vain omaa etuaan eivätkä näe yhteisöllisyyttä minkäänlaisena arvona.
Koko suomalainen huippu-urheilu kaipaa raja-aitojen murtamista. Mika Kojonkosken paluu Norjasta huippu-urheilutyöryhmän jäseneksi on tässäkin mielessä hyvä juttu. Kymmenen vuotta maailmalla on antanut hänelle perspektiiviä, jonka hyödyntäminen kotimaassa on arvokasta.