Soinihan on varsin suorasti antanut ymmärtää, että jos hänestä tulee pääministeri, niin maan matka kohti uutta itsenäisyyttä alkaa irrottautumisella eurosta, ja pian perään pääministeri voi käydä hänelle jo tutuksi käyneessä Brysselissä Mika Häkkisen tavoin toteamassa ”Hastalavista beibi” koko Euroopalle.
Voi siis kuvitella, että Suomi olisi vaalien näin sujuessa tekemässä joko paluun tulevaisuuteen tai sitten ihan jopa menneisyyteen, mikä vasta onkin kiehtova ajatus. Ajatelkaa miten hyvä oli olla esimerkiksi silloin, kun tv:n pääuutiset tulivat yhtä aikaa kahdelta kanavalta ja kännyköiden minimipaino oli kolme kiloa!
Eurosta luopuminen ei kuitenkaan merkitsisi paluuta markkaan tai snellmanneihin, koska niin raju muutos johtaisi maan automaattisesti myös poliittisessa historiankirjoituksessa Soinin aikaan. Eikä siihen markka kelpaisi. Soinilandiassa Maamme-laulu kyllä säilyisi, mutta kansalliseksi hymniksi nuottikorvattaisiin Soinilandia, koska tavallaan sen edeltäjä on niin ”pakkoruottiin” viittaava Finlandia.
Valuutaksi on tiettävästi kaavailtu vanhan markan sijasta uutta soinia, joka jakaantuisi sataan väätäiseen. Kaikessa muussa keskityttäisiin jatkossa kuitenkin muutoksiin, jotka loisivat perusturvallisuutta. Siis jo elettyyn aikaa, koska silloin kaikki oli tunnetusti paremmin tai ainakin melko hyvin. Suomalaiselle muutos tuntemattomaan on aina ollut vaikeaa, mutta muutos tuttuun, jo koettuun. Siinä vasta olisi mahdollisuus!
Stadionista aivan uusi!
Mitä kaikkea todella paluu menneisyyteen toisi mukavaa tullessaan. Voitaisiin taas aloittaa rasvaretket Haaparantaan ja bussimatkat Leningradiin. Tietysti Leningradiin, vaikka sitä muualla Pietariksi edelleen kutsuttaisiin. Kunnon menoa.
Urheilussa olympiastadion laitettaisiin välittömästi huippukuntoon, samanlaiseksi kuin rakentamisvuonaan 1938. Näin se olisi kerralla kuin uusi. Kaiken maailman mondot korvattaisiin juoksuradoilla taas hiilimurskalla, korkeushypyssä palattaisiin kokonaan kierähdystyylin, ellei ihan sisäjalkaan. Maalinauha otettaisiin taas käyttöön, jotta juoksijat jälleen hoksaisivat milloin menonsa lopettaa. Ettei kävisi kuin Martille 1987 Roomassa.
Naisilta kiellettäisiin kokonaisvaltainen hikiurheilu ja ainakin moukarinheitto. Sen sijaan miesten moukarissa heittohäkin ulostuloa suurennettaisiin niin, että sieltä olisi suora väylä aina vaaralliseen ruotsalais- tai muuten epäsuomalaiseen katsomonosaan. Myös vanha Uwe Hohn-keihäsmalli tulisi käyttöön jännityksen lisääntymiseksi ainakin korkeushyppypaikalla.
TV alkaisi taas lähettää Kokkolan hiihtoja, joissa aina oli hyvät palkinnot ja pöytätenniksen legendaarista Victor Barna-cupia. Radioihin painautuisivat korvat taas Ounasvaaran ja Puijon hiihtojen aikana. Radiolupa otettaisiin tietysti taas yli 30 vuoden tauon jälkeen käyttöön niille, jotka eivät televisiota jaksaisi katsoa.
Paljon keskustelua synnyttäisivät hiihdon luistelutyyli ja mäkihypyn v-tyyli, joita suomalaiset niiden syntyvaiheissa uutterasti vastustivat. Keskustelun jatkumisen päättäisi vasta kansanäänestys siitä, pitääkö muka molemmat säilyttää, vaan palata siinäkin tosivanhaan. Soinilinnassa, joksi pääministerin Kesärannan nimi muutettiin jo toukokuussa 2011, persut sen kun ruksaisivat päiviä menneisyyteen vanhoista kalentereista.
Radiolupalaisten määrä kyllä lisääntyisi, koska pääministerin haastattelutunnista tulisi taas idols-tyyppinen kotirieha. Sitä paitsi tv-kanavista lopetettaisiin se kolmonen, joka aikanaan lupasi lähettää ainoastaan hyvää ohjelmaa. Nyt Heikki Kahila palaisi lukemaan taas YLEn uutisia ja kiekko-ottelujen tauoilla näytettäisiin kaiken maailman studioiden sijasta jääkonetta!
Radio suosituimpia olisi keskipäivän stereotesti, tv:ssä taas aina ystävällinen testikuva. Lehtikioskeihin alkaisi ilmestyä jälleen aikuislehtiä kuten Ratto ja Jallu. Siistimpään menoon Viikko-Sanomat, jossa oli jo silloin ennen hyvä ristikko. Urheilu Kuva-aittakin saattaisi taas herätä, kuka tietää.
Kyllä ennen oli paremmin
Pesäpallossa palattaisiin tietysti yhdeksään vuoropariin ja jätettäisiin älytön jaksottelu. Se olisi kenties parhaita asioita, minkä menneisyys toisi tullessaan. Sellaiselle, joka ei pesäpalloa ymmärrä tai siitä perusta, moisen muutoksen sietämätön merkitys jääköön salaisuudeksi.
Sellaiset huippuohjelmat kuin Lauantaitanssit, Syksyn Sävel ja ennen kaikkea Napakymppi polkisivat alleen nämä nykyiset väkisin runtatut tositeeveet. Onkohan Kaitsulla vielä piano ja Salmelaisella hymy silmissä? Jos on niin eikun äänestämään huhtikuussa, menneisyys alkaa olla taattu. Euroviisuissa ei juuri muutosta tarvitakaan, sillä Suomi on aina ollut ennen kisaa suosikki.
Englannin liigaa lähetettäisiin jälleen, mutta vain mustavalkoisena. Sävellahja 22 000 noukkisi almuja kansalta kuin aikainen lintu matoja, Soinilandiassa ei pihtailtaisi. Mitä nyt yksi soini sinne tai tänne, kunhan euro on vain haudattu näiltä perukoilta.
Joulupäivänä ei sitten käytäisi enää kylässä, eikä pitkänäperjantaina riehuttaisi baarissa. Kansan rivien moraali kasvaisi näin kun taas alettaisiin levätä pyhäpäiviä. Alkon tarkkailijat kokisivat uuden menneisyyden hekin, viinan tolkuton tuonti ulkomailta ja juonti kotimaassa rauhoittuisi kun otettaisiin jälleen käyttöön tullihommelit ja viinakortit. Keskiolut palautettaisiin vilkkaasti Alkoon.
Voi niitä olisi niin paljon asioita, jotka ennen olivat paremmin. Tolkuton kännykän kanssa rimpuilu kyllä loppuisi kun Suomessa keskityttäisiin vain valmistamaan niitä kolmen kilon nostalgiapuhelimia, joiden suosio tuota pitkää leviäisi maailmallakin samaa tahtia kuin persujen Suomessa.
Suomalaiset menestyisivät taas urheilussakin vailla vertaa. Kaatumallakin pärjättäisiin taas. No edelleen olisi tosin yksi laji, jalkapallo, jossa Soinin pitäisi kai johdattaa kansa peräti sadan vuoden taakse ennen kuin löytyy se olympiakisojen neljäs sija. Mutta siinä muutoksessa törmätään elämän tosiasioihin.
Kun pääministeriä kaivattaisiin kannustamaan omia jalkapallopoikiamme uusitulle Stadionille, tämä saattaisikin istua jossain Englannissa suosikkijoukkueensa Millwallin katsomossa. Perussuomalaisuudellakin on sentään rajansa.