Varmuuttahan Ukrainan isännyydestä ei vielä ole, koska Euroopan liitto haluaa vielä lisäselvityksiä. Jalkapallossa toimitaan usein niin, että myönnetään ensin kisat ja sen jälkeen pitkään pohditaan pystyykö valittu tapahtuman järjestämään. Yleensä uhkailu isännyyden menettämisellä on tuonut tulosta.
Nyt ei kyse ole kisapaikoista eli stadioneista Ukrainassa, vaan valtion halusta hallita urheilua. Vanha idän henki vallitsee vielä siellä päin. Kuinka ollakaan, valtio on kuitenkin jo ennen lopullista varmuutta valmistautunut kisojen järjestämiseen antamalla muun muassa määräyksiä, jotka ovat järkyttäneet Femen järjestöä ja johtaneet yläosattomaan tarjoiluun kaikelle kansalle.
Kysymys on tietysti pyykistä. Mistäpä muusta.
Kuivausrummut harvassa
Ukrainalaisnaiset ovat rinnanmitalla lähteneet uhmaamaan määräystä, jonka mukaan vuoden 2012 EM-turnauksen aikaan Ukrainan neljässä kisakaupungissa kiellettäisiin pyykkien ripustaminen kuivumaan parvekkeille! Naisten suuttumus on syvä siitäkin huolimatta, että määräyksessä on tavallaan lieventävä paikanmääritelmä ”stadionien läheisyydessä”.
Toistaiseksi ei ole tietoa mitä ”stadionien läheisyydessä” tarkoittaa; kilometriä, kahta, kenties enemmän kenties vähemmän. Jos määräys toteutuu, niin tuosta etäisyyden määrittelemisestä saadaan varmasti mukavan byrokraattinen tehtävä koneistolle.
Protestoiminen moista määräystä kohtaan noinkin näkyvästi tai näyttävästi tuntuu täällä aika huvittavalta, mutta pyykkien kuivattaminen on Ukrainassa olennaisempi ongelma kuin Suomessa. Kuivausrumpuja on harvoilla, eikä asunnoissa liikaa tilaa tai mahdollisuuksia ole.
Rintamalinjassa protestoineet naiset olivatkin valinneet mielenilmaisunsa motoksi ”parvekkeet ovat ihmisiä varten”! Oletettavasti tuolla halutaan ilmaista valinnan vapautta ja parvekkeiden yleisempääkin käyttöä.. Muutoinhan protestiotsakkeen olisi pitänyt olla ”parvekkeet ovat pyykkiä varten”! Lisäksi protestinaisia hiertää tulevassa tai suunnitellussa määräyksessä oleva kohta, jonka mukaan parvekkeet pitää myös siivota.
Voidaan laskea, että Ukrainassa ollaan tässä parvekepyykkiasiassa noin 50-60 vuotta Suomea jäljessä. Kerrotaan nimittäin, että joskus 1950- ja vielä 1960-luvulla parvekkeilla pyykinkuivaaminen oli Suomessa hyvinkin yleistä ja ennen kaikkea näkyvää. Puhtaat kalsarit ja muut ripustettiin naruille ja annettiin värien kirjon liehua paikkakuntaa sävyttäen. Ei ollut sellaisia piiloon saatavia telineitä kuin nykyisin. Eikä kuivausrumpuja.
Vanha tarina kertoo miten Valkeakoskella Yhtyneitten patruuna Juuso Walden kielsi työntekijöidensä asunnoissa pyykkien laittamisen kuivumaan parvekkeille Neuvostoliiton pääministerin vierailun ajaksi. No tietysti pääministerin tullessa yhdellä parvekkeella liehuivat kaikki käytön jälkeen puhdistetut vaatteet.
Myöhemmin kun ko. parvekkeen jo iäkkäämmältä rouvalta kysyttiin, eikö tämä tiennyt Neuvostoliiton pääministerin vierailua koskevasta määräyksestä, kuului vastaus: ”Kyllähän minä sen tiesin, mutta pyykit oli pakko kuivata ja ajattelin, että jos vie niin vieköön”!
Urheiluunkin työntynyt sanonta
Ukrainassa pyykinkuivauskiellolla pyritään nyt samaan kuin aikanaan Valkeakoskella. Halutaan näyttää siistimmältä ja nykyaikaisemmalta vieraiden silmissä kuin mitä todellisuus on, eikä siinä mitään outoa ole. Ihminen tekee aina samankaltaisia elkeitä ihan perusyksikössä, perheessäkin.
Joku voisi sanoa, että tässä taas nähdään miten hyödyllistä ja kehittävää huippu-urheilu on. Todennäköistä kuitenkin on, että vaikka kielto toteutuisi, niin kisojen jälkeen pyykit vielä liehuvat pitkään ukrainalaisparvekkeilla.
Oli muuten pakko selvittää miten nykyinen tiedonkantaja Wikipedia määrittelee pyykin. Näin siellä tekstissä seisoo: ”Pyykiksi kutsutaan käytössä likaantuneita vaatteita ja muita tekstiilejä. Pyykkejä kerätään pyykkikoriin. Pyykit pestään isompi erä kerrallaan. Pesun jälkeen pyykit lingotaan pesukoneessa. Käsin pestäessä pestyistä vaatteista puristetaan irtoava vesi pois. Tämän jälkeen pyykit ripustetaan kuivumaan tai pannaan kuivausrumpuun. Kuivumisen jälkeen tekstiilit ovat valmiita käytettäväksi uudelleen.”
Vähän on tulkinnanvarainen tuo määritelmä ja antaa soveltamisen mahdollosuuksia, mutta hyvä kun on kuitenkin olemassa, jos joku ei satu tietämään pyykin syvintä olemusta. Sitä paitsi meillä Suomessa puhutaan usein likapyykistä. Niin myös urheilussa, jonne sinnekin likapyykkiä on työntynyt kuvaamaan jotain nimenomaan peiteltyä. Harvahan esittelee käytettyjä alusvaatteita ystävilleenkään paitsi tv-mainoksissa. Likapyykki on siis intiimiä ja salaista.
Näin ollen se on juurtunut kuvaamaan tilannetta, jossa jollakin on selvästi väärin liattuja pyykkejä korissaan. Likapyykki on usein julkisesti pestävä, jotta saadaan varmasti selville mistä ainesosista edellisestä pesukerrasta tärvääntynyt kuona nyt koostuu.
Joskus saattaa kestää kauankin ennen kuin ne pyykit saadaan kuivumaan, kuten esimerkiksi Hiihtoliiton tapauksesta voidaan päätellä.
UEFAlla valta Ukrainan pyykkeihin
Ukrainassa kysymys on kuitenkin ihan todellisista pyykeistä, eikä mistään kuvaavista ilmaisuista. Kyse on sitä paitsi puhtaista pyykeistä, joiden ripustaminen on sikäläisten päättäjien mielestä kisakaupungin rumentamista.
Ukrainan feministien protestimalli oli kuitenkin kieltämättä vähän erikoinen. Suomessa vastaava olisi saattanut oikeutetusti herättää närkästystä miesten keskuudessa, vaikka kokovartaloprotestista ei sentään ollut kysymys.
Jäämme nyt jännittämään miten tilanne etenee. Euroopan jalkapalloliitolla UEFAlla olisi nyt mahdollisuus ratkaista tilanne epäämällä Ukrainalta isännyys. Eikö ihmisten parvekkeenkäytön sääteleminen urheilun vuoksi ole valtion puuttumista urheiluun jos mikään?
Jos Ukraina kuitenkin kisat Puolan kanssa järjestää ja parvekepyykkikielto pysyy voimassa, niin luvassa varmasti on lisää protesteja. Eivätkä moiset protestit juuri kiinnosta muita kuin valokuvaajia…
Arto Teronen