Näinhän se tosin aina menee - kotiturnaukseen satsataan täysillä, itänaapurista haetaan kokemusta, Tukholman turnaus on jo kunnon näyttöpaikka kevättä ajatellen ja Tshekin turnaus pelataan jo MM-miehistön rungolla.
Tämänkertaiseen miehistöön olisin oikeastaan kaivannut ainoastaan Teemu Pulkkista. Saattaahan olla, että Jalonen on miettinyt tauon olevan paikallaan nuorelle miehelle, mutta tämä turnaus olisi sopinut hyvin miesten maajoukkuevauhtiin tutustumiseen.
Turussa sitten valmentajaa vaihdettiin jälleen. Jukka Koivu otti TPS:n hoteisiinsa vain liian myöhään mahdollista pudotuspelipaikkaa ajatellen. Nyt turkulaisten ainoa tavoite on sarjapaikan säilyttäminen ja vaikka alku Koivun johdolla onkin ollut lupaava, on tahdin pysyttävä. SaiPa on taas kevättä kohden parantanut ja taitaa karistaa karsintapeikkoa etäämmälle. Pelicans onkin tällä hetkellä vahvin karsijaehdokas. Mistä sitä kuitenkaan tietää vaikka sielläkin vielä pelastajaa loppukaudelle haettaisiin.
Ensi kauden valmentajapestit miltei täynnä
Valmentajapuolella onkin tapahtunut. Faktoja ovat Kärppien ja Tapparan valmentajien jatkopestit. Täytyy tosin molempia hieman ihmetellä. Tyydyttävätkö sijat 10-11 joukkueiden johtoportaita, vai onko syyt pantu edellisten valmentajien joukkueiden kokoamien joukkueiden niskoille?
Sami Hirvosen sopimusjatko julkaistiin viime viikolla ja joukkue on kuuden tappion putkessa. Toivottavasti Tappara-johto ei ottanut mallia naapuristaan Ilveksestä, joka viime keväänä antoi kenkää Heikki Mälkiälle ainoastaan hetkeä jatkosopimuksen julkistamista myöhemmin. Tapparan ja Kärppien tilanteessa toki saattaa olla viesti myös pelaajistolle: valmennus on ok - mitenkäs pelaajat?
Ensi kauden valmentajapestit ovat miltei täynnä, sillä montaakaan paikkaa ei ole enää vapaana - jos yhtään. Pekka Virta TPS:aan, Petri Matikainen HIFK:iin ja Kari Jalonen Pelicansiin. Näitä ei käsittääkseni ole julkaistu, mutta "varmat lähteet" (lue agentit) niin sanovat. Jos nuo tiedot ovat totta, niin missä moraali? Toki näin on ennenkin toimittu, mutta tietääkseni se on rangaistavaa. Kuka rankaisee ja ketä?
Tilanne on aika erikoinen, sillä monesti pelaajat haluavat tietää valmentajan ennen kuin tekevät päätöksen seurastaan ja tietenkin valmentajat haluavat vaikuttaa tulevaan pelaajistoonsa, molemmat ovat ihan ymmärrettäviä asioita. Toisaalta voisi ajatella ammattilaisten tekevän töitä toisten ammattilaisten kanssa jolloin tästä ongelmasta päästäisiin. Eli joukkueen kokoaisi valmentajia myöten manageri. Näin kai jossain toimitaankin mutta se ei tunnu toimivan täällä, missä harjoitteleminen tuntuu välillä olevan pelaamista tärkeämpää.
Helmisen valinta hieno ratkaisu
Raimo Helminen valittiin ihan odotetusti nuorten maajoukkueen päävalmentajaksi. Hieno ratkaisu vaikkei Raipella kokemusta vastuuvalmentajana olekaan. Mies on käynyt nuorten kisoissa niin pelaajana kuin valmentajana, joten en näe tuota ongelmana, sillä asenne sekä kunnioitus pelaajien puolelta ovat kunnossa.
Enemmänkin sen kokisin ongelmaksi, että hän ei ole päätoiminen. Jos ja kun hän jatkaa Ilveksen organisaatiossa tulee vääjäämättä jääviyskysymyksiä. Toki Lauri Marjamäkikin toimi Bluesin ja pikkuleijonien koutsina samanaikaisesti, mutta kysymys kuuluukin kuinka paljon se vaikuttaa esimerkiksi tulevien tähtien tuleviin seuravalintoihin ja siihen annetaanko omille junnuille enemmän mahdollisuuksia.
Tämä sama ongelma on myös A-maajoukkueen kohdalla. Pääkoutsi toki on sitoutumaton, mutta apulaiset eivät. Ja kun aina korostetaan tiimityötä, niin väitän että jonkinasteista kähmintää tapahtuu. En usko kiristykseen, mutta kyllähän se saattaa vaikuttaa pelaajan päätökseen kun valmentaja kesken neuvottelujen sanoo esimerkiksi maajoukkuepaikan olevan paljon lähempänä meidän organisaatiosta kuin tuosta toisesta. Valmentajatkin ovat ihmisiä ja sanoohan jo sananlaskukin, että tilaisuus tekee varkaan.
Mika Nieminen