Kyselin, mutta vasta Googlelta vastauksen sain. Kysymyksessä on ainakin Innovaatiojournalismin seuran Finjon jakama 3000 euron palkinto. Palkinto annetaan vuosittain suomalaisessa mediassa ilmestyneestä jutusta, joka on erityisen ansiokkaasti käsitellyt jotain teknologista, sosiaalista tai kulttuurista innovaatiota tai tulevaisuuskysymyksiä.
No tämähän on selvää tekstiä. Mutta ajatellaanpa, että moinen innovaatiokide olisi mahdollista keksiä. Koje, joka sytyttäisi valon monille, jotka kamppailevat ideattomuuden synkässä ja paikallaan pysyvässä maailmassa. Monille, jotka ovat joutuneet esimerkiksi taloudelliseen ahdinkoon, koska kehittyvän maailman innovaatiot ovat saattaneet muuttaa jopa elinkeinorakenteita.
Esimerkiksi Eurooppa pelkää juuri nyt monin tavoin. Espanjan ja Portugalin orastavat romahdukset Kreikan ja Irlannin jälkeen olisivat vaikeammin käsiteltävissä. Vierailu Espanjan tutulla aurinkorannikolla osoitti, ettei pelko ole turha.
Sama alue, jonka Torremolinosta myös suomalaiset nuoret pitivät 1970-luvulla kohtauspaikkana ja sen jälkeen varttuneemmat vanhuuden virittäjänä, potee tällä hetkellä jo näkyvää tyhjyyttä, joka osaltaan on väärien innovaatioiden tulosta.
Legenda Ahtisaaresta
Vääriksi innovaatioiksi voi ainakin laajasti tulkita asiat, joita on ajettu korruptiolla, rahanpesulla ja muulla vilpillä. Niiden tuloksena tuhannet loma-asunnot huutavat alueella tyhjyyttään, golfkentillä pelaajat ovat tarjouksista huolimatta hyvin harvassa, huippuhotellit majoittavat pilkkahinnalla saadakseen edes joitain asiakkaita ja yhtä useat ravintolat ja hotellit ovat joutuneet lopettamaan.
Muutokseen näkee, jos on samassa sakissa pystynyt jo 16 vuotta peräkkäin vuoden alussa siellä viikon verran huivomaan palloja milloin minnekin. Yhdenlaista, jos kohta aika sekaista innovaatiota kai sekin.
Konkurssiin on ajautunut myös se hotelli, joka on heti Mijaksen Los Olivos-golfkentän ykkösväylän avauspaikan oikealla puolella, Byblon nimeltään. Sama hotelli, jossa Martti Ahtisaaren kerrottiin presidenttiaikoinaan majoittuneen golfkierrosten lomassa.
Koko alueen elämä on perustunut turismiin, vieläpä massaturismiin. Elinkeinorakenteen muuttaminen muuksi on vaikeaa, ellei mahdotonta. Innovaatiokidekoneelle olisi käyttöä. Tai sitten odotellaan vain parempia aikoja.
Toistaiseksi kidekoneen kehittely on sitä paitsi vasta alkuvaiheessa. Kone tuottaa ainoastaan malleja, joilla ei ole varsinaista kansantaloudellista merkitystä. Meitä kidekone innovoi ainoastaan keksimään erään täydellisen kauniin hutilyönnin jälkeen uuden merkityksen vanhalle suomalaiselle sanalle hutikassa. Tähän asti sillä on ollut tietynlainen olotilallinen merkitys.
Nyt tuon edellä mainitun täydellisen suorituksen perusteella perustimme hutikassan, jonka pyrkimyksenä on jakaa tulevaisuudessa viiden euron stipendejä parhaille hutiloijille käytettäväksi toiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. Hutikassan lopullinen säätäminen on kuitenkin vielä aika vaiheessa.
Liekö innovaatiokidekone saanut perustamiseen lisäideaa vanhasta Ahtisaari-legendasta, jonka mukaan presidentti olisi aikoinaan erään golfkentän ensimmäisellä avauspaikalla lyönyt kaksi hutia ja tuumannut, että ”onpa vaikea kenttä”!
Kidekoneesta apua myös Osloon?
Innovaatiokidekoneesta voisi todella olla apua myös suomalaisille pohjoismaisten lajien huippu-urheilijoille, jotka valmistautuvat parhaillaan Oslon MM-kilpailuihin. Kyseessä olisi viime hetken yritys saavuttaa vielä jotain, mutta juuri nyt tuleva suomalaismenestys näyttää menestymättömyydeltä.
Etukäteen ei pitäisi olla pessimisti, eikä oikeastaan realistikaan, vaan kannustaa. Toisaalta meitä urheilutoimittajia aina syytetään siitä, että olemme itse mukana toivomassa ja uskomassa menestykseen etukäteen, mutta sitten pettymys on syvä kun niin ei käykään. Tekisi mieli kirjoittaa, että paras esimerkki tästä ovat jalkapallon arvokarsinnat, mutta antaa nyt olla.
Tosiasia tällä hetkellä kuitenkin on, ettei Oslosta – kuteen yleensä MM-hiihdoista – voi tällä hetkellä povata yhtään ainoata mitalia Suomelle, ei edes joukkuekilpailuista tai viesteistä. Tilanne mäkihypyssä ja yhdistetyssä on erityisen toivottoman tuntuinen, eikä tuo hiihtopuolikaan saa edes ns. asiantuntijoilta kovin suuria mahdollisuuksia. Mahdollisuus on kaikkien aikojen huonoimpaan MM-hiihtomenestykseen.
Voikin olla, että jo paljon puhuttu suomalaisen huippu-urheilun lama ei ole vielä saavuttanut sitä syvintä kohtaansa, joka kenties tulee vastaan vasta Lontoon olympiakisojen jälkeen tai kohdalla. Tässä mielessä tulevaisuuden innovaatiokidekone onkin työtään tekevä huippu-urheilun muutosryhmä, mutta ainoastaan siinä tapauksessa, että koneen tuloksiin yhteisesti ja asenteellisesti uskotaan. Automaattinen Sampo sekään ei ole.
Toivottavasti kuitenkin Oslon etukäteisväite tai ennustus tässä toimisi eräänlaisena innovaatiokidekoneena ja saisi aikaan vaikkapa suuttumuksen, jolla ennen kaikkea mahtava norjalaisrintama olisi rikottavissa myös suomalaisvoimin. Varsinaiseksi koneeksi tästä ei ole.
Eikä tule palkintoakaan, vaikka tulkiten turina sisältää teknologisia, sosiaalisia ja kulttuurillisia innovaatioaineksia ja jopa tulevaisuuskysymyksiä.
Arto Teronen