Luvassa on hieno urheilutapahtuma, johon järjestävä organisaatio on panostanut valtavasti rahaa ja energiaa. Lähtökohdat eivät voisi olla paremmat. Norjalaiset pesivät Willingenissä tasapuolisissa olosuhteissa hypätyssä joukkuekilpailussa itsensä Itävallan, Norjalainen Anders Bardal johtaa henkilökohtaista maailmancupia ja katsojia on tulossa kisapaikalle pilvin pimein. Vielä kun sääennuste lupaa auringonpaistetta koko viikonlopuksi, on edessä huikea talviurheilutapahtuma.

Ainoa miinuspuoli on se, että mitaleista taistelevat nyt muut kuin suomalaiset mäkikotkat. Kenraaliharjoitus Oberstdorfissa meni täysin poskelleen. Vain yksi suomalainen selviytyi henkilökohtaiseen kilpailuun ja joukkuekilpailussa tuloksena oli viimeistä edellinen sija.

Sama nelikkomme matkannee myös Vikersundiin, joten menestyspaineita ei joukkueemme tarvitse kantaa. Kovin taisto käydään heti karsintavaiheessa, jossa pitää sijoittua 30:n parhaan joukkoon kisapaikan varmistamiseksi. Mainittakoon, että ilman mitalia Suomi ei ole jäänyt lentomäen MM-kilpailussa kertaakaan 2000-luvulla ja joukkuemäessä ei kertaakaan koko sen olemassa olon aikana.

Kova kilpailu silti käydään mitaleista näissäkin karkeloissa. Itävallan Martin Koch hyppäsi viime viikonvaihteessa suurimmaksi suosikiksi. Täysin suvereeni suoritus kovatasoisessa kilpailussa ja hyvissä oloissa. Koch on aina viihtynyt suurissa mäissä ja nyt itseluottamus täytyy olla terästä.

Toinen lentomäkien erikoismies Robert Kranjec kuuluu myös varmuudella mitalisuosikkien joukkoon samoin kuin itsensä hyvään kevätkuntoon harjoitellut Simon Ammann. Itävaltalaisia tulee Kochin lisäksi löytymään kärkisijoilta ja Norjasta löytyy 2-3 hyppääjää, jotka voivat onnistuessaan taistella mitaleista. Japanilaisista Daiki Ito on mäkiviikolta asti kilpaillut huippukunnossa, mutta tiukassa paikassa on vielä tullut virheitä.

Joukkuekilpailussa Norja on pienoinen suosikki. Heiltä löytyy neljä tasaisen vahvaa miestä ja kauden edetessä he ovat joukkueena saavuttaneet Itävallan ja kiilanneet jopa ohi. Kolmannesta sijasta taistelee sitten Saksa, Japani, Puola ja Slovenia, joka tosin menetti toiseksi parhaan hyppääjänsä viime viikonloppuna. Suomelle on kova suoritus, jos se selviytyy joukkuemäessä toiselle kierrokselle ja kahdeksan parhaan joukkoon.

Haluaisitko mäkihypyn päävalmentajaksi?

Houkuttelevalta tuntuva tarjous. Keskimäärin yli 200 matkapäivää vuodessa. Näet maailman kauniimpia lumikaupunkeja ja mäkikilpailut parhailta paikoilta. Suomen joukkueessa tuo tehtävä on kuitenkin tällä hetkellä kaikkea muuta kuin kadehdittava.

Tuloksellisesti menee päin seiniä ja kun surkeasti menee, "tietäjiä" ja arvostelijoita riittää. Julkisuuteen tupsahtelee vähän väliä kaikenlaista seppää , toiset omalla nimellään ja toiset nimettömästi, jotka osaisivat hoitaa homman paremmin. Suurin osa näistä asiantuntijoista, jotka saavat äänensä juki tuoduksi, ovat juuri niitä ihmisiä, jotka vastaavat kotioloissa mäkimiestemme valmennuksesta. Yhtälö ei oikein toimi.

Huonoa menestystä on selitetty paljon sillä, että kilpailutilanteessa tulee yliyrittämistä ja jne. Jos joku minulta asiaa kyselisi, niin löytäisin kyllä muita syitä, jotka ovat paljon yksinkertaisimpia. Janne Happonen on vielä toipilas ja häneltä ei vielä tällä kaudella voinut mitään suuria tekoja odottaa. Ville Larinto on vielä loukkaantuneena ja tulee varmasti ensi kaudella hätyyttelemään kärkeä. Muut ovat harjoitelleet kesällä vääriä asioita tai mikä ilmeisintä, harjoitelleet liian vähän. Amen.