Näin tasavallan presidentinvaalien aattoaikoina tulee erityisesti mieleeni elokuu 2009, jolloin kommentoin Sauli Niinistön päätöstä asettua ehdokkaaksi Suomen Palloliiton puheenjohtajaksi.
Pläjäytin, että Niinistö on fundeerattuaan päättänyt sittenkin jättäytyä sivuun presidentinvaaleista. Häntä kiinnostaa enemmän tulla valituksi Palloliiton puheenjohtajaksi, jota englanniksi tituleerataan termillä "president ".
En uskonut Niinistön haluavan Palloliittoon vain lyhyen kauden presidentiksi. Sellaisia epäileviä tuomaita oli,joiden mielestä Niinistö hakee vain palloiluväen ääniä tuleviin tasavallan presidentinvaaleihin.
Niinistö valittiin lopulta yksimielisesti Palloliiton puheenjohtajaksi. Valitsijat eivät pitäneet alun alkaenkaan ongelmana sitä, ettei Niinistöllä ole takanaan pelaajauraa tai ettei hän ole ollut stadionin aitioissa usein nähty vieras.
Valitsijoiden kanssa oli helppo olla yhtä mieltä. Katsoin, että Niinistö voi arvovallallaan vaikuttaa positiivisesti lajin arvostukseen, ja sitä kautta vahvistaa jalkapallon perustaa suomalaisessa urheiluelämässä.
Jokainen puheenjohtaja taaplaa tyylillään ja vahvuuksillaan. Niinistön edeltäjä Pekka Hämäläinen, entinen aktiivipelaaja,jalkapallomies henkeen ja vereen, oli päivittäin tuttu näky liiton toimistossa.
Niinistö jätti sen sijaan operatiivisen johtamisen liitossa työskenteleville ammattimiehille. He ovat kiittäneet luottamuksesta ja pärjänneet omillaan. Palloliiton toimintaa paaluttaa kehitysohjelma, jonka tarkoituksena on nostaa tällä vuosikymmenellä Suomi maaksi, joka ei jää aina arvokisojen karsintavaiheeseen.
Tavoite on kunnianhimoinen. Kansainvälinen jalkapalloliitto luokitteli joulukuussa Suomen sijalle 86. Liiton puheenjohtaja pelaa kentällä vielä vähemmän kuin päävalmentaja. Niinistö on silti joutunut monen muun poliitikkotaustaisen kollegansa lailla huomaamaan, että urheilujohtamisessa on puolensa ja puolensa.
Stuart Baxter nimitettiin päävalmentajaksi ennen Niinistön kautta, mutta hänen tehtäväkseen jäi Baxterin työsuhteen päättäminen. Joidenkin mielestä epäonnistuneen Baxterin potkuissa viivyteltiin turhankin pitkään.Tarkan euron Niinistö varmisti ensin, että erorahat pysyivät kohtuuden rajoissa.
Kun yksi lähtee, toinen tulee. Mixu Paatelaisen aloitus Huuhkajien luotsina herättää lupauksia. Hänen onnistumisensa mitataan vuoden 2016 EM-turnauksen karsinnoissa.
Menee syteen tai saveen, on Niinistö presidenttinä tasavallassa tai Palloliitossa, aikakirjoihin jää, että Paatelainen valittiin päävalmentajaksi Niinistön ollessa Palloliiton puheenjohtajana. Sekin muistetaan, että Niinistön aikana maajoukkuepelit palautettiin maksukanavilta kaiken kansan nähtäville Yleisradioon.
Niinistön ura Palloliitossa näyttäisi tasavallan presidentinvaaleja koskevien mielipidetiedustelujen mukaan jäädä kahteen ja puoleen vuoteen. Sen pohtiminen, oliko hän alunperinkin liikkeellä vain välikauden puheenjohtajana, tuottaa tuskin yksiselitteistä vastausta.
Istuin Niinistön vieressä kesällä 2010 katsomassa Suomen ja Belgian välistä harjoitusmaaottelua Turussa. En tarkkaillut vain peliä, vaan vilkuilin toisella silmällä puheenjohtaja Niinistöä. Hän näytti eläytyvän niin aidosti kentän tapahtumiin, että olin entistä vakuuttuneempi siitä, että Niinistö tuottaa puolueelleen pettymyksen.
Annoin sen verran periksi Niinistön tunnetulle tuumailulle, että mietiskelin jossain ottelun jälkeisessä pläjäyksessäni myös sitä vaihtoehtoa, että kiusaus revanssiin presidentinvaaleissa käy sittenkin Niinistölle vastustamattomaksi.
Maalailin Mäntyniemeen pyrkimisestä kisaa Palloliiton ja Veikkausliigan välille. Lasse Lehtinen oli valittu johtamaan Veikkausliigaa, mutta hän ei peitellyt haluaan mitata kannatustaan presidentinvaaleissa SDP:n ehdokkaana.
Erehdyin jälleen. Niinistön ja Lehtisen kohtaaminen vaalikentillä jäi näkemättä, koska Lehtinen siirtyi sivuun Paavo Lipposen tieltä. Lehtisen ura jalkapallopomona sen sijaan jatkuu, sillä Veikkausliiga valitsi hänet ennen joulua edelleen puheenjohtajakseen. Saattaa käydä niin,että Lehtinen, Euroopan parlamentin jalkapallon ystävien entinen puheenjohtaja, seuraa Niinistöä Palloliiton keulamiehenä.
Etten erehtyisi kolmatta kertaa, korostan, että tehtävä kiinnostaa monia muitakin sopivia ja päteviä. Tärkeintä on käydä ensin presidentinvaalit ja katsoa, mitä niissä tapahtuu.
Vaaleissa ja jalkapallo-ottelussa on paljon yhtäläisyyksiä. Ennakkosuosikki ei aina voita, ja ottelu pitää pelata aina loppuhetkeen asti.