Tekstissä on paikallista halventavaa sanavalintaa valtionjohtajista. Lisäksi maailmanlopun pysäyttämättömyys esitetään varmana, vaikka tekstissä samalla todetaan etenemisen ja merkityksen olevan epäselviä.
Teksti myöntää, ettei kukaan tiedä maailmanlopun etenemisnopeutta tai käytännön merkitystä, mutta esittää samassa päättelykokonaisuudessa ehdottoman tiedollisen väitteen, ettei ketjureaktiota voida pysäyttää edes yrittämällä. Varmuusaste ylittää tekstissä näkyvät epävarmuusrajaukset; kyse on varmuuden kalibroinnista, ja mekanismi vaikuttaa keskeiseen uhkakuvaa koskevaan päättelyyn.
”Tulevaisuuden epätoivoa lisää sen hahmottomuus: kukaan ei tiedä, kuinka nopeasti maailmanloppu etenee ja mitä se käytännössä tarkoittaa.”
”Nykyinen maailmanloppu on erilainen. Se on ketjureaktio, jota ei saada pysäytettyä, vaikka yrittäisimmekin estää sen.”
Sana ”oikkujen” leimaa valtionjohtajien päätöksiä mielivaltaisiksi ja ailahteleviksi sen lisäksi, että lause esittää tulevaisuuden riippuneen heidän ratkaisuistaan. Kyse on ensisijaisesti arvottavasta sanavalinnasta, ei vastaväitteen tai henkilön väitteen käsittelystä, ja havainto on paikallinen.
”Tulevaisuutemme oli satunnaisten valtionjohtajien oikkujen varassa.”