Ihmiskunta elää tällä hetkellä historiansa seesteisintä ja väkivallattominta aikaa. Syynä saattaa olla juuri se, että olemme oppineet kontrolloimaan "aitoja" tunteitamme, kirjoittaa tietokirjailija Asta Leppä.
Tekstissä menneisyyttä luonnehditaan halventavasti sanavalinnalla "hurmeista verikekkeriä". Lisäksi tapojen löystymisen ja rikoslukujen ajallisesta yhteydestä tehdään tekstin näyttöön nähden liian pitkälle menevä kausaalinen tulkinta.
Ilmaus "hurmeista verikekkeriä" ei vain kuvaa väkivaltaista menneisyyttä, vaan tekee entisajasta pilkallisen ja halventavan luonnehdinnan. Sama sanavalinta tukee tekstin vastakkainasettelua nykyisen järjestyksen ja entisen "aitouden" välillä; kyse on ensisijaisesti arvottavasta sanavalinnasta, ei vastaväitteen käsittelystä.
”Elämä entisaikaan oli yhtä pitkää ja hurmeista verikekkeriä.”
Teksti käyttää tapojen löystymisen ja rikos- ja väkivaltalukujen ajallista peräkkäisyyttä perusteena niiden väliselle yhteydelle ja käytännössä kausaaliselle tulkinnalle. Ajallinen yhteys ja lukujen myöhempi lasku eivät tekstin oman näytön perusteella yksin kanna johtopäätöstä, että tapojen löyhtyminen aiheutti rikosten ja väkivallan nousun.
”Tapojen löyhentyminen näkyi kuitenkin välittömästi rikos- ja väkivaltaluvuissa. Pitkän laskevan suunnan päätteeksi ne kääntyivät 1960-luvulla rapakon takana jyrkkään nousuun ja alenivat vasta kun kukkaislapsuuden aika jäi kauas taakse.”