Juttu tiivistettynä
Jos oppositiojohtaja aloittaa kirjansa kuvauksella itsestään pääministerin roolissa maanpuolustuskurssilla, käy heti selväksi, mistä on kyse. SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman tähtää seuraavan hallituksen johtoon. Tulirinta (Readme.fi 2026) on Lindtmanin vaalikirja, jolla hän tekee itseään tutuksi äänestäjille.
Seuraavaksi Lindtman luettelee Euroopan maiden merkittäviä demarijohtajia ja demaripääministereitä, joiden kanssa hän on luonut läheisiä suhteita. Tarkoitus lienee luoda uskottavuutta kansainvälisten asioiden hoitajana, jonka käsiin uskaltaa antaa maan ensi kevään eduskuntavaaleissa.
Yksi kirjan viesti vaikuttaa olevan, ettei yritysten tarvitse pelätä, jos SDP voittaa ensi kevään eduskuntavaalit ja Antti Lindtmanista tulee pääministeri.
Markkinat kuskin paikalla
Lindtman korostaa markkinoita muutoksen ajurina, oli kyse sitten ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjumisesta tai yhteistyöstä yritysten kanssa. Hän siteeraa itseään uuden puheenjohtajan linjapuheesta vuodelta 2023.
– Sanon tämän selvästi: elinkeinoelämä pitää nähdä yhteistyökumppanina ja yrityselämän tarpeita pitää kuunnella herkällä korvalla.
Kun Lindtman sai jatkopestin SDP:n puheenjohtajana viime kesänä, Tampere-talon parvella Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi osoitti seisaaltaan suosiota.
Antti Lindtmanilla on kokemusta julkisen sektorin säästöurakoista Vantaan valtuuston pitkäaikaisena puheenjohtajana vuosina 2009–2023.
Valtakunnan julkisuudesta on jäänyt vähemmälle se, että Vantaa onnistui velkaisena kaupunkina kääntämään heikon taloutensa suunnan 2010-luvulla ja maksamaan jopa velkojaan pois. Tosin nyt tilanne on taas huonontunut.
Lindtman: Rajat kiinni tai silmät kiinni ei toimi
Kertoo paljon tämän päivän maailmasta, mutta myös SDP:stä, että Antti Lindtmanin kirjan ensimmäinen iso poliittinen teema on maahanmuutto.
Lindtman tarinoi mummonsa kautta Karjalan evakoista ja sotalapsena elämisestä Ruotsissa. Vaikuttaa siltä, että Lindtman ennakoi yhdeksi ensi kevään vaaliteemaksi nousevan jälleen maahanmuuton.
– Yhdet haluavat pistää rajat kiinni, toiset haluavat pistää silmät kiinni. Kumpikaan ei toimi, Lindtman kirjoittaa.
Siinä se on, SDP:n linja: rasismin vastustus ja ihmisoikeudet, mutta vaatimus lakien, sääntöjen ja käytöstapojen kunnioittamisesta sekä kotouttamisen paremmista tuloksista.
Lindtmanin kiteytys on sukua SDP:n entisen puheenjohtajan Jutta Urpilaisen tokaisulle ”maassa maan tavalla”. Urpilainen ei käyttänyt sanonnan loppuosaa, ”tai maasta pois”. Vihreät ja vasemmistoliitto arvostelivat aikoinaan Urpilaisen kannanottoa maahanmuuttovastaisuuden myötäilystä.
Antti Rinteen ero: ”Marinin piikki” ja ”ajoittaista huutamista”
Antti Rinteen (sd.) pääministeriero kirvoittaa Lindtmanilta kirjassa arvostelua puoluetovereita kohtaan.
Lindtman muistelee, kuinka Rinteen asemaa selviteltiin keskustan kanssa pääministerin virkahuoneessa ”Anttien väittelyssä” joulukuun alussa 2019. Rinteen ja keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Kurvisen ”väittely yltyi ajoittain huutamiseksi”.
Kurvinen itse muistelee Ylelle, ettei kuvaisi ahdistavaa ja paineistettua tilannetta huutamiseksi, ”mutta ääni varmaan kohosi siinä”.
Sovitteluyritykset päättyivät tuloksetta. Hallituskumppani keskustalle epäluottamuksen viimeinen pisara oli Rinteen puuttuminen Postin pakettilajittelijoiden työsopimusriitaan. Rinne erosi pääministerin paikalta.
– Rinne halusi ratkaista työmarkkinariitoja senkin jälkeen, kun hän oli lopettanut liittojohtajana. Pääministerin rooliin Postin työehtosopimuksen setviminen ei kuitenkaan sopinut, varsinkin kun hän tuli antaneeksi eduskunnalle ristiriitaisia lausuntoja, Lindtman arvostelee.
Moitteet saa myös Sanna Marinin (sd.) ajoitus omien pääministerihalujensa kertomisessa. Lindtman ajatteli, että keskustelu Rinteen seuraajasta aloitettaisiin vasta sen jälkeen, kun Rinne on julkisesti ilmoittanut erostaan.
Silloinen liikenne- ja viestintäministeri Marin lähti Brysselistä kesken EU-kokouksen Suomeen.
– [SDP:n eduskuntaryhmän] ryhmäkokous oli vielä kesken, kun Sanna laskeutui Helsinki-Vantaalle. Hän ilmoitti jo tuloaulassa medialle, että jos paikka tulee auki, hän ”ei väistä vastuutaan”. Moni tulkitsi, että muotoilu oli piikki minulle, joka olin kieltäytynyt työministerin tehtävästä.
Lindtman havitteli Jutta Urpilaisen paluuta huipulle
Antti Rinnettä Lindtman arvostelee myös silloin, kun hän kertoo oman versionsa niin sanotusta listakohusta.
Lindtman sai eduskuntaryhmän puheenjohtajana kovat haukut syksyllä 2016. Hän oli toimittanut eduskunnan puhemiehistölle nimilistoja demariedustajista, jotka olivat valmistautuneet kysymään jostakin aiheesta torstaisin eduskunnan kyselytunnilla.
– Rinne kiisti tietäneensä listoista, vaikka niistä tiesikin, Lindtman kirjoittaa.
Jos listakohun tarkoitus oli pudottaa Lindtman seuraavan vuoden 2017 SDP:n puheenjohtajakisasta, se ei kirjan mukaan onnistunut. Lindtman ryhtyi harkitsemaan ehdokkuuttaan tosissaan.
Antti Lindtman pohdiskeli, että jos tulisi valituksi puheenjohtajaksi, hän haluaisi Jutta Urpilaisen tuekseen eduskuntaryhmää johtamaan. Urpilainen oli äänestetty pois puolueen puheenjohtajan paikalta pari vuotta aiemmin. Keväällä 2015 Rinne sai Urpilaisen vetäytymään ehdokasaikeestaan ryhmän puheenjohtajaksi.
– Kutsuin kotiini vielä Jutan ja Eeron [Heinäluoma] entisinä puheenjohtajina pohtimaan, miten puolueen saisi yhdistettyä.
– Lopulta Jutta kuitenkin päätti, ettei hän halua enää lähteä etulinjaan, vaan keskittyä enemmän perheeseen, joka oli keväällä täydentynyt adoptiolapsella.
Lindtman päätyi lopulta siihen, ettei lähde ehdolle Rinteen vastaehdokkaaksi talven 2017 puoluekokoukseen.
Munasillaan bussipysäkillä
Lindtman käy kirjassaan läpi nuoruuden toilailujaan ja natsikohuksi ristimäänsä nuoruuden valokuvien julkituloa vuonna 2023 ennen SDP:n puheenjohtajavaalia.
Kuvissa nuorukaiset poseeraavat tonttulakit päässä, mutta muuten alasti. Osalla on leikkiaseet kädessä, osa tekee natsitervehdyksiä.
– Totuus nuorien poikien toilailuista ei ollut kummoinen, mutta poliittisille vastustajille niistä riittänee riemua vielä tulevaisuudessakin.
Tuo ei ollut ainoa kerta, kun Lindtman on kirmaillut syntymäasussaan.
Antti Lindtmanilla oli kavereidensa kanssa lukiossa Team Paha, joka teki omia elokuviaan, mutta oli myös mukana oppilaskuntatoiminnassa – ja järjesti saunailtoja.
– Mentiin pyyhkeet päällä bussipysäkille ja heitettiin pyyhkeet sikseen. Tarkoitus oli testata, pääseekö kelteisillään bussin kyytiin. Bussi tuli ja olisimme päässeetkin, mutta eihän meillä ollut lippuja.
Antti Lindtman kertoo kirjassaan paljon parisuhteestaan ja yksityiselämästään. Niin hän tekee myös Ylen Perjantai-dokkarissa Nuori mies, aikuinen nainen.
Yksityiselämän tapahtumissa tulee tunne esiin: puolison raskauden päättyminen kohtukuolemaan, liittyminen uudelleen kirkkoon, lapsen syntymä ja tyttären hengenvaarallinen allergiareaktio.
Lindtmanilla on sukulinkki Vänrikki Stoolin tarinoihin
Työläisjohtajista Lindtman tuo Paavo Lipposen jälkeen ehkä eniten esiin varhaisia sukujuuriaan. Lipponen kertoi olevansa 900-luvun Italian niemimaan Lombardian kuninkaan sukua.
Lindtman nostaa esiin sukuyhteyden 1800-luvun alun Suomen sodan arvostettuun upseeriin Karl Leonhard Lodeen, josta kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg runoili ja kutsui tulirinnaksi. Siitä tuli kirjan nimi, ja kytkös poliitikon luonteelle sopivaan päättäväiseen johtajaan.
Ensi kesä näyttää, pesiikö tulirinta Kesärannassa.