Juttu tiivistettynä
Ensimmäiset kaksi Yhdysvalloista tilatuista F-35-hävittäjistä saapuivat Suomeen perjantaina maailmantilanteessa, joka on kovin erilainen kuin ostopäätöksen hetkellä joulukuussa 2021.
Venäjän ja Ukrainan sodassa huomio on kiinnittynyt sodankäyntiin drooneilla. Tämä on herättänyt kysymyksiä, ovatko F-35:n kaltaiset monitoimihävittäjät vielä nykypäivää. Israelin ja Yhdysvaltain F-35-hävittäjät osallistuneet sotatoimiin Iranissa, mutta ilmaherruus ei tuonut odotettua helppoa voittoa.
Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin hallinnon arvaamaton ja liittolaisia ravisteleva ulkopolitiikka on esimerkiksi Kanadassa, Sveitsissä ja Portugalissa johtanut pohdintaan F-35-hankintojen järkevyydestä.
– Tällaista keskustelua ei Suomessa ole käyty, väitöskirjatutkija Kari Paasonen Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksesta Taprista sanoo.
F-35-hävittäjien ostaminen tietysti sitoo Suomea Yhdysvaltoihin enemmän kuin vaikkapa JAS Gripenien hankkiminen Ruotsista. Jo nykyisten Hornetien hankintapäätös 1990-luvulla oli ulkopoliittisesti merkittävä.
Liittyykö F-35-hävittäjiin poliittista riippuvuutta Yhdysvalloista?
– Kyllä, ehdottomasti. Mutta halki Euroopan sotilaallisissa kyvykkyyksissä on massiivisia riippuvuuksia Yhdysvalloista, brittitutkija Justin Bronk sanoo.
Bronk on brittiläisen Royal United Services Institute (RUSI) -ajatushautomon vanhempi tutkija ja professori Norjan ilmavoimien korkeakoulussa.
Voisiko Yhdysvallat estää koneiden käytön?
Suomen ilmavoimien komentaja Timo Herranen joutui maaliskuussa torjumaan epäilyjä, että koneissa olisi niin sanottu ”kill switch”, tappokytkin, jolla Yhdysvallat voisi halutessaan saada ne pysymään maassa.
Toisaalta varaosien, ohjelmistopäivitysten ja ammustäydennysten epääminen tekisi koneiden käytöstä nopeasti hankalaa.
Justin Bronk ei näe uskottavaa skenaariota, jossa Yhdysvallat aktiivisesti estäisi esimerkiksi Suomea käyttämästä F-35-hävittäjiään, jos Venäjä hyökkää eurooppalaista Nato-jäsentä vastaan.
– Jos niin tapahtuisi, meillä olisi monia niin paljon suurempia ongelmia komentojärjestelmissä, ammustäydennyksissä ja muissa asioissa, että se olisi lähes pienimpiä huolistamme.
Bronkin mielestä Euroopan pitää vastauksena Trumpin arvaamattomaan politiikkaan kasvattaa kykyään puolustaa itseään ilman, että Yhdysvallat taistelee Euroopan puolesta.
Vasta sitten Eurooppa voi alkaa pohtia, miten taistella myös sellaisessa epätodennäköisessä tilanteessa, jossa Yhdysvallat yrittäisi aktiivisesti estää eurooppalaisia taistelemasta.
Hävittäjävalinnan ulkopoliittista ulottuvuutta vähäteltiin
Väitöskirjatutkija Kari Paasonen sanoo, että F-35-hävittäjäpäätöksen aikaan vuonna 2021 ostoksen ulkopoliittista ulottuvuutta vähäteltiin. Päättäjät korostivat, että päätös tehdään ensisijaisesti teknisen vertailun perusteella.
– Nyt kun nähdään, miten tilanne Yhdysvalloissa on kehittynyt ja ymmärretään ehkä paremmin, mikä ulko- ja turvallisuuspoliittinen ulottuvuus tällä hankinnalla on ollut, on mielenkiintoista miettiä, kuka ulko- ja turvallisuuspoliittista harkintaa on silloin tehnyt, Paasonen sanoo.
Eduskunta antoi hallitukselle valtuudet kauppaan, mutta itse konemallin valintaa ei enää viety eduskunnan käsittelyyn. Eduskuntakäsittely olisi ollut Paasosen mielestä paikallaan, kun ajatellaan hankinnan kauaskantoisuutta.
– Tämä voi kertoa yleisemmin siitä, että ulko- ja turvallisuuspoliittisissa aiheissa on ollut konsensushakuisuutta ja vaikeutta käydä kriittistä keskustelua, Paasonen sanoo.
Kysymys hävittäjäkauppojen ulkopoliittisesta ulottuvuudesta alkoi nousta pintaan Trumpin toisen presidenttikauden aikana. Tammikuussa entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) väläytti Iltalehden haastattelussa, että hävittäjäkaupat pitäisi perua.
Paasonen sanoo, että hävittäjäkaupan kaari on niin pitkä, että sen peruuttaminen on poliittisesti vaikeaa.
– Siinä vaiheessa, kun jotain on sovittu, niin on poliittisesti korkea kynnys ryhtyä sitä peruuttamaan, Paasonen sanoo.
– Nyt kun Venäjän hyökkäys Ukrainassa aina vain jatkuu, niin ei haluta ottaa riskiä, että asetoimituksiin tulisi lykkäyksiä.
Ilmaherruus ei aina riitä
Justin Bronkin mukaan Iranissa F-35-hävittäjät suoriutuivat hyvin Iranin ilmatorjuntajärjestelmiä vastaan. Helmikuussa Yhdysvallat ja Israel saivat nopeasti ilmaherruuden.
Yhdysvallat ei ole ilmaiskuilla kyennyt kaatamaan Iranin hallintoa tai pakottamaan Irania luopumaan ydinohjelmastaan.
Kysymys onkin, mitä ilmaherruudella haluaa tehdä, Bronk tähdentää.
– Suomen puolustamisen kannalta ilmaherruus tarjoaisi tietenkin kyvyn tuhota kestävästi ja suhteellisen nopeasti venäläisiä maavoimayksiköitä, jotka uhkaisivat Suomen aluetta tai hyökkäisivät Suomea tai toista liittokunnan jäsentä vastaan, Bronk sanoo.
F-35 on suunniteltu erityisesti toimimaan Venäjän monikerroksisia ilmatorjuntajärjestelmiä vastaan.
Bronk ymmärtää esimerkiksi Portugalia, joka on niin kaukana Venäjän ilmapuolustuksesta kuin Euroopassa on mahdollista. Ilmavoimille, jonka ei tarvitse operoida Venäjän läheisyydessä, F-35 on varsin kallis väline.
– Mutta Suomi absoluuttisesti tarvitsee sitä kykyä. On Suomen ilmavoimille ydinvaatimus, että sillä on kyky operoida Venäjän ilmapuolustusta vastaan.
Tekivätkö droonit hävittäjistä vanhentuneita?
Venäjän Ukrainaa käymän sodan aikana drooniteknologia on kehittynyt nopeasti. Se on herättänyt epäilyjä, onko hävittäjien rooli sodankäynnissä vähentynyt.
RUSIn Justin Bronk on eri mieltä.
– Minusta on mielenkiintoista, että ihmiset ottavat sen opin Ukrainasta, kun ottaa huomioon, että Ukraina yrittää epätoivoisesti ja suurilla kustannuksilla hankkia noin 250 neljännen sukupolven hävittäjää tulevina vuosina Ruotsista ja Ranskasta, Bronk huomauttaa.
– Jos heillä olisi pääsy F-35:iin, takaan, että he yrittäisivät hankkia niitä.
Bronkin mukaan Ukraina on esimerkki tilanteesta, johon maa voi joutua ilman ilmaherruutta.
Droonisodankäynnissä niin Ukraina kuin Venäjäkään eivät ole niin taistelukentällä kuin pitkän matkan iskuissakaan saavuttaneet ratkaisevaa etulyöntiasemaa.
– Droonit eivät korvaa sitä, mitä perinteiset ilmavoimat voivat tehdä, Bronk sanoo.