Yhdysvaltain presidentti Donald Trump uhkaa laajentaa ensi viikolla iskuja Iranin voimalaitoksiin, jos maat eivät pääse sopuun.
Kohteina voisivat olla presidentti Trumpin mukaan muun muassa sillat. Kansainvälisen oikeuden mukaan hyökkäävän osapuolen on tehtävä ero siviili- ja sotilaskohteiden välillä. Siviilikohteita, kuten asuinrakennuksia, on tuhottu myös Ukrainassa. Asuintalojen ja kauppakeskusten kuolonuhrit ovat siviilejä.
Energia-infrastruktuurin vaurioittaminen vaikeuttaa myös siviilien elämää. Pelkät uhkaukset ovat vakava asia.
Kokosimme tähän keskeisiä kysymyksiä siitä, mitä kansainvälinen oikeus sanoo siviilikohteiden suojelusta. Kysymyksiin vastaa Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Eero Rämö. Hän ei ota kantaa yksittäisiin kriiseihin, vaan kommentoi asiaa yleisellä tasolla.
Punainen risti on kansainvälisoikeudellisesti puolueeton avustusjärjestö, joka tekee työtä ympäri maailman.
1. Mitä kansainvälinen oikeus sanoo siviilikohteiden vahingoittamisesta?
Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden, eli sodan oikeussääntöjen mukaan taistelevien osapuolten on aina tehtävä ero siviilikohteiden ja sotilaskohteiden välillä, ja voimaa saa käyttää vain sotilaskohteita vastaan.
Sotilaskohteisiin tehdyistä iskuista saattaa kuitenkin koitua niin kutsuttua oheisvahinkoa siviilikohteille. Oheisvahinko ei kuitenkaan saa olla suhteetonta verrattuna sotilaskohteeseen tehdyn iskun sotilaalliseen hyötyyn.
Taistelevien osapuolten on aina tehtävä kaikki mahdolliset varotoimet siviilikohteille koituvien oheisvahinkojen välttämiseksi. Kaikki siviilikohteelle aiheutuva vahinko ei siten automaattisesti ole oikeudenvastaista, mutta siviilikohdetta ei saa ottaa hyökkäyksen varsinaiseksi kohteeksi.
2. Miksi infran tuhoaminen on yhä yleisempää?
Tänä päivänä taisteluja käydään usein tiiviisti rakennetussa kaupunkiympäristössä, jossa siviili- ja sotilaskohteet sijaitsevat lähekkäin ja aseellisen toiminnan epäsuorat vaikutukset, voivat ulottua laajalle verkottuneeseen infrastruktuurin.
Energia-, vesi-, terveydenhuolto- ja liikenneverkkojen vahingoittaminen vaikeuttaa sekä sotilaallista toimintaa että koko yhteiskunnan toimintaa. Samalla vaikutukset kohdistuvat lähes väistämättä myös siviiliväestöön, mikä aiheuttaa laajaa inhimillistä kärsimystä.
3. Millaisia sanktioita siviilikohteiden vahingoittamisesta voi tulla?
Tahallinen hyökkäys siviilikohteeseen voi olla sotarikos.
Henkilökohtaiseen rikosvastuuseen voi joutua paitsi hyökkäyksen toteuttaja myös sen määrännyt komentaja. Valtioilla on ensisijainen vastuu tutkia epäillyt sotarikokset ja saattaa niihin syyllistyneet vastuuseen;
Geneven sopimusten vakavien rikkomusten osalta epäilty on asetettava syytteeseen tai luovutettava oikeudenkäyntiä varten. Sotarikoksiin sovelletaan myös universaaliusperiaatetta, jonka nojalla myös muu valtio tai kansainvälinen rikostuomioistuin voi käsitellä rikosta riippumatta tekopaikasta tai epäillyn kansalaisuudesta.
Taloudelliset tai diplomaattiset pakotteet ovat puolestaan poliittisia päätöksiä eivätkä ne ole automaattinen seuraus humanitaarisen oikeuden rikkomuksesta.
4. Millaisella sopimuksella siviilien asemasta säädetään?
Siviilien suojaa koskevat keskeiset säännöt sisältyvät vuoden 1949 Geneven yleissopimuksiin, erityisesti neljänteen Geneven yleissopimukseen, sekä vuoden 1977 ensimmäiseen lisäpöytäkirjaan. Ne muodostavat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden perustan aseellisissa konflikteissa.
Sopimuksissa esimerkiksi säädetään vihollisen käsiin päätyneiden siviilien kohtelusta, siviiliväestön suojelusta sotatoimien aiheuttamilta vaaroilta ja rajoitetaan tai kielletään sodankäynnin tapoja ja menetelmiä, joista voi koitua siviileille suhteetonta vahinkoa.
Esimerkiksi umpimähkäinen aseellinen toiminta, jota ei voida kohdistaa tiettyyn sotilaskohteeseen, on kiellettyä.
5. Miksi naiset ja lapset ovat tässäkin tapauksessa erityisen haavoittuvaisia?
Naiset ja lapset muodostavat usein suuren osan konfliktialueille jäävästä siviiliväestöstä. Kun sairaalat, vesihuolto, sähköverkot tai koulut vaurioituvat, vaikutukset kohdistuvat erityisesti heihin.
On tärkeää huomata, että aseellisissa selkkauksissa eri ihmisryhmät voivat olla eri tilanteissa haavoittuvaisia ja haavoittuvuuteen vaikuttavat lukuisat ja usein päällekkäiset tekijät, kuten ikä, sukupuoli, vammaisuus sekä sosiaalinen ja taloudellinen asema.
Haavoittuvuus syntyy altistumisesta erilaisille uhkille, ja se, kuka on haavoittuvassa asemassa, riippuu tilanteesta.