Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin esiintymisistä ja puheista on yleensä vaikea löytää logiikkaa tai puheiden säikeet yhdistävää johtoajatusta. Hänellä itsellään ei ole mitään erityistä ideologiaa, ellei rahan tuomaa valtaa sellaiseksi laske.
Syvällisemmän ideologian suhteen katse on suunnattava hänen taustallaan hääriviin henkilöihin ja voimiin.
Nämä äärikonservatiivisten ja uskonnollisten piirien sekä äärioikeiston kuiskuttelijat ovat iskostaneet Trumpin päähän suuren halveksunnan Eurooppaa kohtaan.
Trumpin toista presidenttikautta on kestänyt reilu vuosi ja suhde Eurooppaan on saanut kyytiä. Nato-liittolaisuudet eivät ole vaakakupissa paljon painaneet. Trumpin maailmassa liittolaiset ovat kiviriippa, joka saa Yhdysvalloilta turvaa vapaamatkustajana.
Länsi on jakautunut kahteen osaan: Yhdysvaltoihin ja eurooppalaisittain ajattelevaan länteen. Nämä kaksi leiriä eivät enää jaa samoja arvoja.
Rujoimmillaan tämä on näyttäytynyt viime viikkoina siinä, että Trump on itsepintaisesti pitänyt yllä vaatimusta saada Tanskalle kuuluva Grönlanti Yhdysvalloille.
Trump ryyditti vaatimusta saaresta uhkauksella sotilaallisesta operaatiosta. Kiistassa on välirauha.
Halu ja uhkaus ottaa liittolaiselta maa-alue on kansainväliseen oikeuteen ja sääntöihin nojaavassa Euroopassa nähty yksiselitteisesti ennenkuulumattomana röyhkeytenä.
Gangsterimaisen kiinteistöbisneksen tavat eivät istu yhteistyöhön ja toisen kunnioittamiseen vannovaan eurooppalaiseen diplomatiaan. Eurooppalaisten johtajien sanojen asettelu on ollut kuin tanssia varovaisin askelin kiikkerällä nuoralla.
Menneellä viikolla saattoi tapahtua tässä suhteessa jotain merkittävää.
EU:n huippukokouksesta on julkisuuteen kerrottu viestiä ”Euroopan voimaantumisesta”.
EU halusi näyttää, ettei se taivu Trumpin Grönlanti-painostuksen edessä. Optimistisimmillaan asian voi tulkita siten, että Eurooppa on löytänyt itsekunnioituksen eikä aio alistua Yhdysvaltojen vasalliksi.
Kiista kärjistyi, kun Euroopan maista, mukaan lukien Suomesta, lähetettiin lisää sotilaita Grönlantiin ja siten nostettiin Yhdysvaltain sotilaallisen väliintulon panoksia.
Trump uhkasi kahdeksaa Euroopan maata tulleilla, mutta perääntyi, kun voimaantunut EU pohti kauppasingon käyttöönottoa ja lähes sadan miljardin euron vastatulleja Yhdysvalloille.
Koska herra antaa ja herra ottaa, Trumpin vierailu Davosin talousfoorumissa päättyi torstaina Euroopan maiden tölväisyyn yhdysvaltalaisen Fox Newsin haastattelussa. Siinä Trump vähätteli Yhdysvaltain Nato-liittolaisten panosta Afganistanissa.
Hän sanoi liittolaisten pysytelleen ”hieman poissa etulinjasta”.
Entuudestaan Grönlanti-kiistan suututtama Tanskan pääministeri Mette Frederiksen suivaantui Trumpin kommentista. Afganistanin operaatiossa kaatui yli 40 tanskalaissotilasta. Väkilukuun suhteutettuna kuolleisuusluku on korkeimpia Afganistanissa olleiden maiden vertailussa.
ISAF-kriisinhallintaoperaatiossa Afganistanissa kaatui myös kaksi suomalaista sotilasta.
Myös Britannian hillitysti käyttäytyvä pääministeri Keir Starmer järkyttyi Trumpin puheista.
– En ole yllättynyt, että puheet ovat satuttaneet kaatuneiden ja haavoittuneiden läheisiä, Keir Starmer sanoi.
Trump arvioi Foxin haastattelussa lisäksi, ettei Yhdysvallat ole lopulta koskaan tarvinnut Natoa mihinkään.
Nato-liittolaiset ovat muistuttaneet, että Afganistan-operaatio alkoi Naton yhteisenä vastauksena syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen vuonna 2001. Yhdysvaltain vaatima operaatio on toistaiseksi ainoa kerta, kun jäsenmaa on saanut sotilasliiton aktivoimaan Naton viidennen artiklan.
Siksikin Trumpin herjaavat kommentit ovat menneet Euroopassa vahvasti tunteisiin. Trumpilta on vaadittu anteeksipyyntöä. Lauantai-iltana Suomen aikaa Trump ylistikin Britannian asevoimia.
Nykyisen kaltaiselle Natolle on julistettu lopun alkua.
On loogista ajatella, että sorkkimalla liittolaisten tunteita väheksymällä kaatuneita ja haavoittuneita Trump voi hyvinkin nopeuttaa prosessia, jolla Natosta pääsee eroon.
Logiikkaa siinäkin.