Juttu tiivistettynä

Kuopion VB-valokuvakeskuksen Grönlanti-näyttelyn ajankohta voi vaikuttaa laskelmoidulta, mutta kyse on sattumasta. Näyttelyn suunnittelu alkoi jo ennen kuin Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin Grönlanti-pakkomielle nousi otsikoihin.

Valokuvataiteilija Tiina Itkonen on kuvannut Grönlannin maisemia ja sen alkuperäiskansaa jo liki kolmenkymmenen vuoden ajan.

– Olen iloinen, jos ihmiset tulevat katsomaan näyttelyä ja näkevät muutakin Grönlantia kuin vain pääkaupunki Nuukin, joka on yleensä uutisissa.

Itkonen on lukuisilla Grönlanti-vierailuillaan saanut saarelta paljon ystäviä ja tuttavia.

Hänen mukaansa käytännössä kaikki grönlantilaiset ovat Facebookissa, ja siellä yleinen mielipide on selvä: he haluavat itsenäistyä, mutta juuri nyt ei ole sen aika.

Itkonen tuntee etenkin Luoteis-Grönlannin, missä hän on kuvannut maailman pohjoisimman alkuperäiskansan, inughuitien, elämäntapaa. Heidän joukossaan on Itkosen mukaan muutamia metsästäjiä, jotka kannattavat Trumpia.

Hän sanoo syyksi sen, että amerikkalaiset kutsuvat metsästäjäperheet vuosittain lentotukikohtaansa viikoksi. Siellä pidetään koiravaljakkokisat, käydään keilaamassa ja ravintolassa syömässä.

– Savissivikin kylässä heillä on siksi paremmat suhteet amerikkalaisiin kuin tanskalaisiin. Heidän mielestään Tanska ei tee tarpeeksi Pohjois-Grönlannin ihmisten hyväksi.

Videolla Tiina Itkonen kertoo metsästäjästä, joka olisi valmis luovuttamaan Pohjois-Grönlannin Donald Trumpille.

Kaffemikkejä ja jäävuoria

Itkonen lähti Grönlantiin ensimmäisen kerran alle 30-vuotiaana 1990-luvun puolivälissä.

Ensimmäisillä matkoillaan hän kuvasi saaren luoteisosan pienen inuittivähemmistön, inughuitien arkea heidän pienissä taloissaan. Aluksi hän kulki viikonkin ilman kameraa ja keskittyi vain tutustumaan ihmisiin.

Suhteiden luominen oli kielimuurin vuoksi vaikeaa. Tilanne kuitenkin helpottui, kun Itkonen opetteli grönlanninkielisiä lausahduksia grönlanti-englanti-sanakirjasta.

– Minua alettiin kutsua kylään, kaffemikille, kuten siellä sanotaan. Varsinkin kun annoin heille kuvaamisen jälkeen Polaroid-kuvan muistoksi, niin kaikki halusivat kuvia itsestään.

Itkosen Grönlanti-projektin toinen osa keskittyi maisemiin. Hän matkusti saaren länsirannikolla 1 500 kilometriä koiravaljakolla, moottoriveneellä, rahtilaivalla ja öljytankkerilla ja kuvasi maisemia. Pidemmät matkat taittuivat helikopterilla tai pienlentokoneella.

– Tajusin, miten mieletön maa se on. Jäävuorten takia maisema muuttuu jatkuvasti.

Katso videolta, miltä Grönlannin maisemat näyttävät ja mitä Tiina Itkonen saaren näkymistä ajattelee.

Ilmastonmuutos uhkaa metsästystä

Tiina Itkosen kolmas ja yhä meneillään oleva kuvausprojekti koskee metsästäjiä. Luoteis-Grönlanti on harvoja paikkoja maailmassa, jossa käytetään koiravaljakkoja merijäällä metsästämiseen.

Eläimet ovat monille inughuiteille tärkein ravinnonlähde, ja jokainen kyläläinen saa osansa metsästäjien saaliista. Grönlannin hallitus sääntelee muun muassa jääkarhun, mursun ja sarvivalaan metsästystä kiintiöillä, joita noudatetaan Itkosen mukaan tarkasti.

Ilmastonmuutos on kuitenkin tehnyt perinteisestä metsästämisestä vaikeampaa ja vaarallisempaa.

Itkosen mukaan merijää oli Grönlannin pohjoisosissa 1990-luvulla kaksi metriä paksua, ja meri oli jäässä kymmenen kuukautta vuodessa. Nyt ajanjakso on viisi kuukautta vuodessa ja jään paksuus 30–50 senttimetriä.

– Moni on sanonut, että on vaikeaa päästä niille metsästysmaille, missä vielä lapsena perheen kanssa kävi. Merijää ei enää kanna ihmistä ja metsästäjät kohtaavat avovettä, Itkonen kertoo.

Itkonen toivoo pääsevänsä keväällä Grönlantiin ja saavansa viimeisen kuvausprojektinsa valmiiksi. Tarkoituksena on muun muassa päästä vielä kuvaamaan sarvivalaan metsästystä merijäälle.

– Kauniiden sarvivalaiden metsästys tuntuu surulliselta. Niissä on kuitenkin kiintiö, ja yhdestä sarvivalaasta riittää koko kylälle ruokaa pitkäksi ajaksi.

Katso videolta, mitä tapahtui kun Tiina Itkonen kohtasi metsästysretkellä jääkarhun vuonna 2018 Savissivikissa.

Tiina Itkosen Anori – Pohjoinen tuuli Kuopiossa VB-valokuvakeskuksessa
23.1.–3.5.2026