Juttu tiivistettynä
Yhdysvaltain liittovaltio on yksi maailman mahtavimmista voimista, niin taloudellisesti kuin sotilaallisesti.
Jos Yhdysvaltain presidentti käyttää sitä valtaa häikäilemättömästi ja maksimaalisesti, presidentinvallan rajoja tietoisesti koko ajan venyttäen, tulokset voivat olla hirmuisia.
Juuri näin Donald Trump on toisella kaudellaan toiminut.
Sekä Yhdysvaltain oma demokratia että vuosikymmeniä vallinnut maailmanjärjestys ovat joutuneet ennennäkemättömän hyökkäyksen kohteeksi.
Avain taktiikassa on uhkailu ja pelko.
Maailma ja Trumpin kotimaiset vastustajat pelkäävät Trumpia, koska he pelkäävät Yhdysvaltain liittovaltion voimaa.
Vallankumouksen vyörytys ensimmäisestä päivästä alkaen
Jo ensimmäisenä virkapäivänään Trump allekirjoitti 26 presidentin asetusta.
Määräykset käsittivät niin valtavan määrän isoja asioita, että media ja Trumpin vastustajat eivät heti tienneet mihin tarttua. Ja se oli tarkoituskin.
Tavoitteena on vyöryttää päätöksiä niin kovalla tahdilla, että vastustajat halvaantuvat.
Ensimmäisenä virkapäivänään Trump muun muassa veti Yhdysvallat pois Pariisin ilmastosopimuksesta, julisti kaksi kansallista hätätilaa ja kumosi perustuslain takaaman automaattisen kansalaisuuden Yhdysvalloissa syntyneille.
Heti ensimmäisissä määräyksissä näkyi kaksi Trumpin hallinnon taktiikkaa, joita se on soveltanut koko vuoden.
Trump on käyttänyt erilaisia hätätilalakeja määräystensä perusteena monissa asioissa, tulleista siirtolaisiin.
Julistamalla hätätiloja hän on voinut ohittaa päätöksenteossa Yhdysvaltain kongressin. Näiden päätösten laillisuus on hyvin kyseenalainen.
Trumpin toinen taktiikka on jäädyttää kongressin jo myöntämiä määrärahoja menemästä maksuun.
Se on todella järeä ase.
Uhkaamalla liittovaltion rahoituksen menettämisellä Trump on onnistunut painostamaan yliopistoja, osavaltioita, kaupunkeja ja jopa yksityisiä yrityksiä oman linjansa taakse.
Virkamiesten pelottelu ruotuun
Trumpin sisäpoliittinen vallankumous on noudattanut pitkälti konservatiivisen Heritage Foundationin jo yli kaksi vuotta sitten julkaiseman Project 2025 -suunnitelman suuntaviivoja.
Suunnitelman tavoite on muuttaa Yhdysvaltojen kansalliset instituutiot tiukan konservatiivisiksi.
Eri arvioiden mukaan Project 2025 -tavoitteista on toteutettu jo yli puolet.
Ohjelman ytimessä on liittovaltion koko koneiston haltuunotto ja keskittäminen suoraan presidentin vallan alle.
Dramaattisinta on ollut Yhdysvaltain oikeusministeriön ja sen alaisen liittovaltion poliisin FBI:n valjastaminen Trumpin teräsnyrkiksi.
Mitä pitemmälle Trumpin virkakausi on edennyt, sitä suoraviivaisemmin oikeusviranomaiset ovat käyneet suoraan Trumpin vastustajien kimppuun.
Syytteiden ja rikostutkinnan kohteeksi ovat joutuneet esimerkiksi FBI:n entinen pääjohtaja, virassa olevia kongressin jäseniä ja Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtaja.
Kaikkien synti on ollut se, että he ovat yksinkertaisesti olleet eri mieltä Trumpin kanssa.
Pelkästään rikostutkinta ja oikeusprosessi voi Yhdysvalloissa ajaa ihmiset vararikkoon, vaikka mitään tuomiota ei tulisi.
Malli on tuttu lukuisista autoritäärisistä maista, niin Vladimir Putinin Venäjältä kuin Recep Tayyip Erdoğanin Turkista.
Siirtolaisten jahtaaminen
Yhdysvaltain miljoonien luvattomien siirtolaisten karkottamisesta on tullut Trumpin näkyvin sisäpoliittinen hanke.
Myös siinä pelko on tärkein työkalu.
Siirtolaisia jahtaavan ICE-viraston agenttien kovat otteet ovat shokeeranneet monien kaupunkien asukkaita.
Se on ollut operaatioiden tarkoituskin: Trumpin hallinto pyrkii pelottelemaan paitsi siirtolaisia, myös demokraattijohtoisten kaupunkien johtoa.
Viime viikkoina naamioituneiden liittovaltion agenttien yhteenotto mielenosoittajien kanssa on ajanut Minneapolisin kaupungin lähes miehitystilaan.
Kaupungin oma johto ja poliisi ovat jääneet Trumpin hallinnon jalkoihin.
Miksi kukaan ei ole pystynyt pysäyttämään Trumpia?
Trumpin ote republikaanipuolueen äänestäjäkunnasta on edelleen hyvin vahva.
Aina kun joku Trumpin oman puolueen poliitikko on uskaltanut varovaisesti vastustaa häntä, presidentti on vastannut vihaisella uhkailulla.
Siksi Yhdysvaltain kongressi ei näytä kykenevän tai edes haluavan puolustaa oman instituutionsa valtaa.
Myös monet Yhdysvaltain demokraattien hallitsemat osavaltiot ja kaupungit ovat vähintään halvaantuneita liittovaltion pelosta.
Kesäkuussa Trump lähetti kansalliskaartin Los Angelesin kaduille.
Myöhemmin hän lähetti kansalliskaartin sotilaita myös esimerkiksi Washingtoniin ja Chicagoon.
Kun Trumpin hallinto samalla on jäädyttänyt tai uhannut jäädyttää liittovaltion myöntämiä varoja kaupungeille ja osavaltioille, Trumpin vastustaminen on sananmukaisesti tullut hyvin kalliiksi.
Oikeuslaitos piti varsinkin alkuvuodesta pintansa ja liittovaltion tuomarit määräsivät useita toimeenpanokieltoja Trumpin määräyksille.
Mutta Trumpin hallinto on onnistunut hakemaan Yhdysvaltain konservatiivienemmistöisestä korkeimmasta oikeudesta pikapäätöksiä, jotka ovat usein tukeneet Trumpia.
Vapaan maailman johtaja kääntyi vapaata maailmaa vastaan
Ulkopolitiikassa Yhdysvallat ei ole aiemminkaan epäröinyt käyttää valtaansa vastustajiaan vastaan.
Mutta Trump on käyttänyt Yhdysvaltojen voimaa myös sen omia liittolaisia vastaan.
Eurooppalaiset pöyristyivät helmikuussa, kun Trump nöyryytti Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyiä televisiokameroiden edessä.
– Vapaa maailma tarvitsee uuden johtajan, EU:n ulkopoliittinen korkea edustaja Kaja Kallas totesi tapaamisen jälkeen.
Pian vapaa maailma Euroopassa tuli kuitenkin siihen tulokseen, että Trumpia oli pakko nöyristellä.
Kyse oli jälleen pelosta.
Uhka sille, että Yhdysvallat heittäisi Ukrainan Venäjän bussin alle tai yksinkertaisesti hajottaisi Naton, oli liian suuri.
Trumpin ulkopoliittinen linja on poukkoillut jatkuvasti sinne tänne, mutta ”hullun miehen taktiikka” myös toimii.
Trump on onnistunut vakuuttamaan sekä Yhdysvaltain ystävät että viholliset siitä, että hän on valmis tekemään halutessaan melkein mitä tahansa.
Trump käyttää tullimääräyksiä pakottaakseen myös Yhdysvaltain pitkäaikaisia liittolaisia myönnytyksiin, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä kaupan kanssa.
Se on osin toiminut, sillä Yhdysvallat on maailman suurin talous ja monien maiden oma talous on hyvin riippuvaista viennistä sinne.
”Rauhanpalkinnosta” Venezuelaan
Trumpin ulkopolitiikassa kaikessa kyse on viime kädessä hänestä itsestään henkilönä. Trump suorastaan vaati itselleen Nobelin rauhanpalkintoa, jopa YK:n täysistunnossa.
Joulukuun isku Venezuelaan diktaattori Nicolás Maduron kaappaamiseksi oli jälleen tehokasta pelon lietsontaa.
Se pisti Etelä-Amerikan muut johtajat miettimään, miten paljon he Trumpia oikeasti uskaltavat arvostella.
Venezuela muutti myös keskustelun Grönlannista täysin. Trump on ilmeisen tosissaan vaatiessaan Tanskalle kuuluvaa Grönlantia osaksi Yhdysvaltoja.
Yhdysvaltain johdolla kylmän sodan jälkeen syntynyt nykyinen sääntöpohjainen maailmanjärjestys näyttää tulleen tiensä päähän. Trump haluaa korvata sen suurvaltojen etupiireillä.
Sellainen maailma on Suomen kaltaiselle pienelle maalle Venäjän naapurissa aivan kylmäävää.
Sekä Yhdysvallat että koko maailma on täysin muuttunut, kenties peruuttamattomasti, yhdessä ainoassa vuodessa.
Siksi 20. tammikuuta 2025 tulee jäämään maailmanhistoriaan dramaattisena käännekohtana. Se on jo nyt varmaa.
Kovin moni muu asia ei sitten enää olekaan varmaa.