Yhdysvaltain presidentti Donald Trump järjesti torstaina kameroiden edessä väijytyksen maan keskuspankin pääjohtajalle Jerome Powellille keskuspankin päämajan remonttityömaalla. Trump syytti Powellia siitä, että remontin kustannukset olivat paisuneet 3,1 miljardiin dollariin aiemmin kerrotusta 2,7 miljardista.
– Näyttää siltä, että se on nyt 3,1 miljardia. Se nousi hieman, tai paljon, Trump sanoi kameroille Powellin pudistellessa päätään vieressä.
Powell laittoi lukulasit päähänsä ja katsoi Trumpin povitaskustaan ottamaa paperia.
– Tuliko tämä meiltä?
– Olet lisännyt mukaan kolmannen rakennuksen. Se rakennettiin viisi vuotta sitten, Powell sanoo, viitaten keskuspankin William McChesney Martin Jr -rakennukseen.
Valkoisiin kypäröihin ja tummiin pukuihin sonnustautuneen presidentin ja keskuspankin pääjohtajan jännitteinen hetki kameroiden edessä on viimeisin esimerkki presidentin pyrkimyksistä kyseenalaistaa Powellin toimintaa.
– Ei näitä juttuja voi käsikirjoittaa, sanoo Evlin päästrategi Valtteri Ahti.
– ”Historiallinen” antaa ehkä väärän latauksen siihen tunnelmaan, mutta poikkeuksellinen se selvästikin on, Ahti kommentoi videota Trumpista ja Powellista.
Trump toisti torstaina haluavansa, että keskuspankki laskee korkoja. Hän kuitenkin lisäsi, että potkujen antaminen Powellille ei ole hänen mielestään tarpeellista. Presidentti on väläytellyt Powellin eroa useasti viime viikkoina.
Trump on aiemmin valitellut, että tämänhetkinen yli neljän prosentin korkotaso maksaa miljardeja liittovaltiolle, joka joutuu maksamaan lainoistaan korkeampaa korkoa. Presidentti on perustellut vaatimuksia korkojen alentamisesta myös asuntovelallisten aseman helpottamisella.
Valtteri Ahdin mukaan Yhdysvaltain presidenttien kynnys vaikuttaa rahapolitiikkaan on ollut varsin korkealla yli puoli vuosisataa. Keskuspankin pääjohtaja Arthur Burns taipui presidentti Richard Nixonin tahtoon vuoden 1972 presidentinvaalien alla ja jätti nostamatta korkoja inflaatiopaineesta huolimatta. Tämä johti inflaation kiihtymiseen.
– Sen jälkeen tämä nykyinen ajattelu keskuspankin itsenäisyydestä sementoitiin, Ahti sanoo.
Trump vei hyökkäykset uusiin sfääreihin
Joitain yrityksiä keskuspankin aseman kyseenalaistamiseksi on viime vuosikymmeninäkin nähty, kunnes Trumpin toinen presidenttikausi muutti asetelman perustavanlaatuisesti.
– Trump on vienyt tämänkin tavallaan uusiin sfääreihin, että kuinka hyökätään keskuspankkia kohtaan, Ahti sanoo.
Trump on kutsunut Powellia julkisesti mm. ”pölvästiksi”, ”itsepäiseksi muuliksi” ja ”tyhmäksi henkilöksi”. Presidentti käyttää keskuspankin pääjohtajasta toisinaan nimitystä ”Too Late” eli ”Liian Myöhään”.
”Yhdysvallat rokkaa, meillä on HYVIN MATALA INFLAATIO, ja ansaitsemme (ohjauskoron olevan) 1%:ssa, säästäen Biljoona Dollaria vuodessa Korkomenoihin. En osaa edes kuvailla miten tyhmä Liian Myöhään on – Niin huono maallemme!”, Trump kirjoitti omalla Truth Social -alustallaan viime viikolla Powelliin viitaten.
Trump itse nimitti Jerome ”Jay” Powellin Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtajaksi ensimmäisellä presidenttikaudellaan 2018. Hän on myöntänyt nimityksen epäonnistuneeksi, syyttänyt edellistä presidenttiä Joe Bidenia Powellin uudelleen nimityksestä, ja keskuspankin johtokuntaa siitä, että johtokunta ei ole pysäyttänyt Powellia.
Ahdin mukaan Powell on Trumpille kätevä syntipukki. Powellin kausi päättyy joka tapauksessa ensi toukokuussa, jolloin presidentti pääsee valitsemaan pankille uuden pääjohtajan. Senaatin pitää hyväksyä nimitys.
– Ainahan sitä on teknokraattia helppo haukkua. Se on poliitikolle ilmaista, Ahti sanoo.
Pankin uskottavuus vaakalaudalla
Silti Trumpin Powellin-vastainen kampanja on Valtteri Ahdin mukaan heiluttanut markkinoita, joilla arvostetaan keskuspankin itsenäisyyttä. Esimerkiksi viime viikolla uutisoitiin, että Trump oli kysynyt republikaanikansanedustajilta, pitäisikö Powellille antaa potkut. Uutinen pudotti dollarin arvoa välittömästi.
– Tämä on vielä Trump-skaalallakin poikkeuksellisen myrkyllistä ja vähän sellaista tulella leikkimistä, Ahti sanoo Powellin aseman kyseenalaistamisesta.
Ahdin mukaan ei ole näköpiirissä, että keskuspankki taipuisi Trumpin painostukseen korkoasiassa. Pikemminkin päinvastoin: Koska Fedin arvovalta on kiinni sen itsenäisyydestä, sen on osoitettava riippumattomuutensa. Taustalla häilyy Nixonin aikainen ”Burnsin haamu”.
– Siinä on mennyt pitkän aikaa, että on rakennettu tuommoinen uskottavuus, Ahti sanoo.
Entä voivatko keskuspankin pääkonttorin remonttikustannukset antaa Trumpille pätevän syyn erottaa Powell? Washingtonin Constitution Avenuella sijaitsevan, vuonna 1937 rakennetun pääkonttorin mittava saneeraushanke on Financial Timesin mukaan neliöhinnaltaan huomattavasti kalliimpi kuin liittovaltion vastaavat remontit keskimäärin, ja kustannusarvio on noussut alkuperäisestä 700 miljoonaa dollaria.
Toisaalta keskuspankin rahat eivät tule suoraan kongressin päättämistä budjettivaroista, vaan keskuspankki kerää valtaosan tuloistaan korkotuloista ja pankeilta perittävistä maksuista.
Trump ei voi erottaa Powellia itse
Trump ei voi lain mukaan erottaa Powellia vain, koska hän on tyytymätön keskuspankin rahapolitiikkaan. Erottamiseen tarvittaisiin pätevä syy. On vähintäänkin epäselvää, voiko remonttihankkeen budjettiylitys olla oikeudessa pätevä asiallinen syy, etenkin kun useimmat liittovaltion rakennushankkeet ylittävät budjettinsa.
Vaikka Trump saisi tahtonsa läpi ja Powell jättäisi kautensa kesken, Yhdysvaltain rahapolitiikan suunta ei silti välttämättä ratkaisevasti muuttuisi. Valtteri Ahti muistuttaa, että keskuspankki tekee korkopäätöksensä avomarkkinakomitean enemmistöllä.
Pääjohtajan äänellä on sama painoarvo kuin komitean muilla jäsenillä. Pääjohtajan ääni ratkaisee ainoastaan silloin, kun äänet menevät tasan.
Fedin seuraava korkopäätös tulee ensi viikolla. Markkinoilla ennakoidaan, että pankki pitää ohjauskorot ennallaan, sillä inflaatio on kesäkuussa jälleen kasvanut.
Juttua korjattu 25.7. klo 14.33: Keskuspankin pääjohtajan oikea nimi on Jerome Powell, ei Jay.