Viimeisimmät käänteet Yhdysvaltain politiikassa ovat saattaneet koko supervallan tuen liittolaisilleen epäilyksen varaan, vaarantaneet Ukrainan tulevaisuuden ja herättäneet kysymyksen: tarvitseeko EU oman ydinasepelotteen?

Pitkään jatkunut epävarmuus siitä, saadaanko Yhdysvaltain republikaanipuolue tukemaan vielä Ukrainaa vaikuttaa saaneensa vastauksen.

Se on ikävä kyllä ei.

Iso, mutta jatkuvasti kutistuva osa republikaanien kongressipoliitikoista haluaa tukea Ukrainaa, mutta edustajainhuoneen puhemiehen Mike Johnsonin johdolla uudet Ukrainan tukipaketit on jumitettu. Taustalla kummittelee myös Putinia ihaileva ja Ukraina-apua vastustava Donald Trump.

Aluksi Johnson halusi sitoa Yhdysvaltain Ukraina-apupaketin rajalakipakettiin. Kun sellainen diili saatiin senaatissa aikaiseksi, Johnson vaihtoi linjakseen, että lakia ei tarvitakaan ja diiliä ei äänestetä läpi. Sitten Johnson käänsi takin uudelleen ja esti puhtaan apupaketin koska siinä ei ollut rajalakeja mukana.

Se saa epäilemään, että Johnsonin tavoite on koko ajan ollut estää entistä epäsuositumpi Ukraina-apu.

Republikaanien keskuudessa nähtiin maailmanluokan takinkääntöjä, kun esimerkiksi vielä viime vuonna Kiovassa tukea vannonut ja lisää vaatinut senaattori Lindsey Graham äänesti apupaketteja vastaan.

Myöhemmin Graham peruutteli ja kertoi olevansa ”optimistinen” että ratkaisu tukeen löytyy. Samalla ukrainalaisia sotilaita kaatuu päivittäin tarpeettomasti ammuspulan vuoksi.

Yhdysvaltain kongressi on kuitenkin niin kaaoksessa, että ratkaisun löytymistä sopii epäillä.

Joka tapauksessa Amerikan eristäytymistä ja isolationistista linjaa ajava republikaanisiipi on ottamassa puoluetta kokonaan haltuun, eikä Yhdysvaltain tukeen näin ollen voi tulevaisuudessakaan varmuudella luottaa.

Viaton ei ole Eurooppakaan.

Pärjääkö Eurooppa yksin?

Luvatuista miljoonasta tykistöammuksesta on Ukrainalle toimitettu luvattuun aikarajaan mennessä vain noin puolet. Väsymätöntä työtä tehnyt Tšekki on kaivanut maailmalta 800 000 tykistöammusta, jotka EU voisi ostaa ja toimittaa Ukrainaan, mutta esimerkiksi Ranska jarrutteli aiemmin ammusten ostamisessa ja näkisi mieluusti rahat EU:n omaan ammustuotantoon sijoitettuna.

Eurooppaa uhkaa silti vielä isompi uhka: Yhdysvaltojen poliittinen jumi on osoittanut, että vaikka hätä olisi suurin, liittolaisia ei välttämättä auteta. Arvostetun toimittaja-kirjailija Anne Applebaumin sanoin: Yhdysvallat on epäluotettava ja höntti liittolainen.

Jos Donald Trump valitaan presidentiksi, totaalinen kaaos uhkaa.

Trump on inhonnut Natoa 1980-luvulta asti ja on uhannut useasti viedä Yhdysvallat pois puolustusliitosta. Ääneen lausuttu syy on, että Euroopan maat eivät käytä tarpeeksi rahaa armeijoihinsa, mutta lisäbudjeteilla tuskin on Trumpille väliä: ex-presidentti ei tunnetusti juuri faktoista piittaa ja jos hän johonkin uskoo, niin siihen, että Yhdysvaltain on paras olla yksin.

Trumpin yritys viedä maa pois Natosta johtaisi Yhdysvalloissa todennäköisesti pitkään oikeustaisteluun.

Euroopan puolustus ei todellakaan voi odotella vuosien oikeussalidraaman kanssa samalla, kun monen maan tiedustelupalvelut varoittelevat Venäjän aikeista hyökätä eurooppalaiseen Nato-maahan.

Ikävä tosiasia on, että Naton turvatakuut eivät myöskään ole aivan maineensa veroiset. Jos Venäjä hyökkäisi Suomeen tai mihin tahansa toiseen Nato-maahan, Trump tai Yhdysvallat ylipäätään voisi vain valita olla auttamatta.

Unionin oma ydinase?

Yhdysvaltojen epävarma liittolaisuus vie kuitenkin Euroopalta melkein kokonaan sodan äärimmäisen aseen: ydinasepelotteen. EU-maista vain Ranskalla on pieni ydinasearsenaali, joka kalpenee tyystin Venäjän valtavan ydinasemäärän rinnalla. Myös Nato-maa Britannialla on niin ikään pienehkö ydinasearsenaali.

Ei siis ole ihme, että Euroopassa on viimein alettu puhua yhteiseurooppalaisesta ydinasepelotteesta. Viimeistään hanat aukaisi viime viikolla saksalainen parlamentaarikko Katarina Barley sanomalla, että EU:n omaa ydinasetta pitää harkita.

Konsepti on vaikea. Euroopan maat ovat allekirjoittaneet sopimuksen ydinaseiden leviämistä vastaan, ja on epäselvää, minkä komentorakenteen alla yhteiseurooppalainen ydinase olisi.

Keskustelu on silti käytävä.

Kun presidentinvaaleissa kiisteltiin siitä, saisiko Suomen kautta kuljettaa tai varastoida ydinaseita, oltiinkin Suomelle tyypillisesti käymässä liian myöhään jo vanhentunutta keskustelua.

Oikea kysymys on, pitäisikö meillä olla oma ydinase yhteistyössä muun Euroopan kanssa?

Ilman sitä ja mahdollisesti ilman Yhdysvaltain suojaa Venäjän rajalla voi kohta muuten olla tukalaa.