Jos yhdysvaltalainen presidentti on tullut Suomeen vierailulle, se ei yleensä ole johtunut Suomen omasta vetovoimasta.

Helsinki on historiallisesti joko tarjonnut puitteet suurvaltajohtajien kahdenvälisille tapaamisille tai toiminut levähdyspaikkana reissussa rähjääntyneelle Valkoisen talon isännälle.

Tällä kertaa on toisin.

Kun Air Force One laskeutuu Helsinki-Vantaan kentälle heinäkuun 13. päivä, Yhdysvaltain presidentti Joe Biden tulee varta vasten Suomeen ja tapaamaan Suomen presidenttiä.

Toki hän käy Helsingissä keskusteluja myös muiden Pohjoismaiden pääministerien kanssa.

Vastaava Yhdysvaltojen ja Pohjoismaiden huipputapaaminen on pidetty pariin otteeseen aiemminkin.

Ne ovat Yhdysvalloille tärkeitä tapahtumia, mutta ei ole sattumaa, että huippukokous järjestetään juuri Suomessa, tai että Biden käy erikseen kahdenväliset keskustelut presidentti Sauli Niinistön kanssa.

Suomi on Naton uusin jäsen, ja Bidenin vierailu on selkeä Yhdysvaltain tuen osoitus sotilasliittouman kuopukselle.

Mutta Bidenin visiitti on paljon muutakin.

Se tarjoaa heikoista kotimaisista kannatusluvuista kärsivälle presidentille mahdollisuuden paistatella merkittävän ulko- ja turvallisuuspoliittisen saavutuksen loisteessa.

Liittokunnan laajentuminen Venäjän rajaa pitkin ja sen pohjoisen ulottuvuuden sotilaallinen vahvistuminen on Bidenille sulka hattuun – riippumatta siitä, onko se hänen ansiotaan.

Näiden saavutusten korostaminen Suomen-vierailulla on joka tapauksessa sisäpoliittisesti viisasta.

Vaikka republikaanien äärilaidan kovaääniset kriitikot välillä kyseenalaistavat Ukrainalle suunnattavan sotilaallisen avun – ja karsastavat yleensä monenkeskistä turvallisuuspoliiittista yhteistyötä – Suomen Nato-jäsenyys on Bidenille kotikentällä kohtuullisen helposti myytävä voitto.

Suomen Nato-jäsenyys kytkeytyy Bidenin ajatusmaailmassa myös suurempaan taistoon.

Valkoisen talon isäntä on toistuvasti yrittänyt varoittaa muita siitä, että elämme taitekohdassa, jossa demokratiat käyvät globaalia taistelua vahvistuvia autoritaarisia virtauksia vastaan. Tämä taistelu on Bidenille sydämen asia.

Suomi ei tietenkään ole ollut liukumassa Unkarin, tai edes Yhdysvaltojen tapaan, demokratian kannalta vaarallisille vesille. Sen liittyminen Natoon on kuitenkin Bidenin silmissä selvä voitto demokraattisten maiden rintamalle, ja tappio Venäjän tapaisille demokratiaa polkeville maille.

Näistä syistä Suomi ei ole Yhdysvalloille enää entisaikojen mukava majatalo tai kätevä kokoustila.

Tämän päivän Nato-Suomi on Yhdysvalloille tarpeellinen ja entistä täysvertaisempi turvallisuuskumppani. Sillä asemalla irtoaa varmasti aiempaa herkemmin yhdysvaltalaisen presidentin vierailu.

Aiheesta voi keskustella 4.7.2023 klo 23 asti.