Koronarajoitukset hellittivät. Mikkeliläinen Mikaela Nykänen, 18, pääsi viimein tekemään käytännön harjoituksia hammashoitoalan opinnoissaan. Rankat etäopinnot jäivät historiaan, ja hän tapasi opiskelukavereitaan ja pääsi juttelemaan heidän kanssaan.
Tunnelmat ovat nyt iloisemmat kuin vuosi sitten.
– Tämä on ollut ihan hyvä vuosi, eikä niin rankka kuin aiemmat. Rajoitukset kuormittivat henkisesti. Huomasin, että myös kaverit olivat tosi väsyneitä niihin, Nykänen sanoo.
Kulunut vuosi oli myös monelle lukiolaiselle edeltäjäänsä helpompi. Näin arvelee Suomen lukiolaisten liiton puheenjohtaja Lukas Virtala, 20.
Lukiolaisten ei ole tänä vuonna tarvinnut seurata alati muuttuvia rajoituksia ja pohtia, pääseekö näkemään kavereita tai voiko vaikka mennä koululle syömään. Osa on päässyt reissaamaan ja käymään massatapahtumissa.
– Vuosi sitten oli fiilis, että loppuvatko korona ja rajoitukset koskaan. Nyt ollaan pikku hiljaa palattu normaaliin, mistä olen ainakin itse tosi onnellinen. Tosi monen nuoren elämä on vapautunut aika paljon. Maailman avautumisen myötä tulevaisuudenusko on monella aika ylhäällä, Virtala kuvaa.
Lukiolaiset ovat hänen mukaansa oppineet koronarajoitusten myötä arvostamaan tavallista kouluarkea oppilaitoksissa. Aiemmin helposti merkityksettömiltä tuntuneista kohtaamisista käytävillä tai ruokatauoilla on tullut tärkeitä.
– Kentältä on kuulunut, että yhteishenki on palannut ja ihmisillä on positiivinen fiilis siitä, että on päästy olemaan yhdessä. Se on tuonut uutta motivaatiota myös opiskeluun.
Hän kuitenkin huomauttaa, että kokemukset ovat yksilöllisiä. Vaikkapa koulussa käyntiin on pitänyt totutella samalla tavalla kuin etäopintoihin aiemmin.
– Vuosi on ollut nuorille hyvin erikoinen ja erilainen.
Ihmissuhteiden muodostaminen helpottuu
Nuorten paha olo lisääntyi korona-aikana. Siitä kertoi muun muassa lukiolaisbarometri, jonka vastaukset kerättiin vajaa vuosi sitten. Sen mukaan monen lukiolaisen motivaatio oli hukassa ja kolmasosa koki ihmissuhteiden muodostamisen haasteelliseksi.
Virtala uskoo, että nyt tulokset näyttäisivät selvästi paremmilta kuin vuosi sitten.
– Haluan uskoa, että esimerkiksi ihmissuhteiden muodostaminen helpottuu sitä mukaa, kun tulee taas arkipäiväisiä kohtaamisia muiden kanssa.
Virtalan oma vuosi on poikennut suuresti aiemmista. Hän valmistui lukiosta syksyllä 2021, muutti omilleen asumaan saman vuoden lopulla ja on sittemmin työskennellyt täysipäiväisesti Lukiolaisten liiton puheenjohtajana.
Isoista elämänmuutoksista huolimatta vuosi on ollut henkilökohtaisellakin tasolla selvästi edeltäjäänsä helpompi ja vapaampi. Virtala on esimerkiksi päässyt reissaamaan perheensä kanssa ulkomailla.
– Ei ole tarvinnut enää stressata, voiko pyytää kavereita kylään tai käydä vaikka baarissa yksillä. On voinut tehdä asioita, joista nauttii ilman sen suurempaa huolta.
Armeija nostaa sodan ajatuksiin
Kulunut vuosi ei kuitenkaan ole tarjoillut pelkkiä iloisia uutisia.
Mikaela Nykänen kauhistui, kun kuuli, että Venäjä on hyökännyt Ukrainaan. Poikaystävä oli silloin armeijassa. Nykänen mietti, leviääkö sota Suomeen asti, miten tilanne etenee ja kauanko se kestää.
– Kyllä se vähän pelotti. Lisäksi ukrainalaisten puolesta se on tosi surullista, Nykänen sanoo.
Enää sota ei pelota yhtä paljoa. Epävarmuus on vähentynyt, sillä uutiset ovat tarjoilleet tietoa tilanteesta. Sodan leviäminen Suomeen tuntuu nyt epätodennäköiseltä.
Venäjän hyökkäyssota on Lukas Virtalankin mielessä. Asia mietityttää erityisesti nyt, sillä hän lähtee muutaman päivän päästä armeijaan.
– Asenteet ovat varmasti muuttuneet armeijassa, koska vieressä on ihan oikea uhka. Armeija tuntuu tosi paljon konkreettisemmalta kuin ennen, Virtala pohtii.
Hän uskoo, että sota rokottaa nuorten tulevaisuudenuskoa ja motivaatiota sekä muuttaa maailmankuvaa.
– Meillä on muuttuva maailma, ilmastokriisi ja nuorten pahoinvointia. Sitten tuli vielä Venäjän hyökkäyssota siihen päälle. Se vaikuttaa moneen nuoreen.
Kontaktit kavereihin vähenivät
Henni Kontinen, 17, ei viitsinyt pyytää vanhemmiltaan kyytiä kavereiden luo yhtä usein kuin ennen, kun polttoaineiden hinnat lähtivät nousuun Venäjän hyökkäyssodan myötä.
Sosiaaliset kontaktit vähenivät, sillä Kontinen on kotoisin pienestä Juvan kunnasta ja monet kaverit asuvat kaukana.
Syksyllä sodan vaikutukset konkretisoituvat toisella tapaa. Kontinen lähti kansainväliseen lukioon Norjaan ja tutustui siellä ukrainalaisiin opiskelukavereihin.
He kertoivat kokemuksistaan.
– Ihmiset ovat joutuneet lähtemään karkuun kotoaan eivätkä esimerkiksi pääse nyt talvilomalla takaisin kotimaahansa, Kontinen kuvaa.
Silti vuosi ei ole hänenkään mielestään ollut ainakaan edeltäjiään vaikeampi. Se on tuonut paljon uusia asioita ja opeteltavaa, mutta elämä on sujunut melko normaaliin tapaan.
Hänkin on huomannut kaveriporukassaan piristymistä.
– Kaikki on vähän vapaamman tuntuista ja kaikki ovat vapaantuneempia mieleltään kuin viime vuonna. Ei tarvitse koko ajan miettiä, onko mikään paikka auki ja tarvitseeko vaikka koronapassia.
Toiveissa ihan tavallista elämää
Ajatus oli kytenyt Mikaela Nykäsen mielessä jo muutaman vuoden.
Sitten poikaystävä alkoi kertoilla juttuja armeijasta ja Nykänen katsoi Naissotilas-sarjan. Hän teki päätöksensä.
Tammikuussa edessä on asepalvelus.
– Se tulee varmasti olemaan haastavaa ja rankkaa, mutta myös ikimuistoinen juttu. Pääsen kokemaan asioita, joita en voisi kokea siviilissä. Pääsen haastamaan itseni ja menemään oman kuplani ulkopuolelle.
Myös Lukas Virtala odottaa tulevia vuosia innolla. Armeijan jälkeen hän aikoo opiskelemaan tietojohtamista.
– Armeija tulee olemaan tosi ainutlaatuinen ja erikoinen kokemus. Menen sinne innolla. Odotan myös opiskeluaikaa tosi innolla. Tulossa on hienoja juttuja.
Henni Kontinen toivoo ensi vuodelle ihan tavallista elämää. Edessä on vielä puolitoista vuotta lukiota Norjassa.
– Toivoisin, että saisin lisää kokemusta ja pääsisin vaikka käymään ulkomailla. Toivoisin myös, että saisin kouluarvosanat nousuun.
Voit keskustella aiheesta 1. tammikuuta kello 23.00 asti.