Sisäilmaongelma puhuttaa jälleen. Kysyimme Helsingin kaupunginvaltuuston kahdeksan suurimman ryhmän puheenjohtajilta kuntavaalien alla, miten asia pitäisi ratkaista.
Puheenjohtajat nostivat esiin muun muassa valvonnan ja ennaltaehkäisyn. Myös korjaukseen täytyy satsata – ja mieluiten ajoissa.
– Tämä on pakko saada hoidettua ensi kauden aikana. Jos meillä on silloin investointikatto, siihen pitää varata tarpeeksi rahaa homekoulujen korjauksiin tai sitten katto on poistettava, sanoo Björn Månsson (rkp.).
Rahaa korjaamiseen tarvitaan siis lisää, mutta mistä se otetaan? Mika Ebelingin (kd.), Terhi Peltokorven (kesk.), Laura Rissasen (kok.) ja Mika Raatikaisen (ps.) mielestä kyse on asioiden laittamisesta tärkeysjärjestykseen. Tomi Sevander (sdp.) muistuttaa, että valintoja pitää tehdä myös sen suhteen, mitä kouluja mahdollisesti pannaan kiinni.
– Kaikkia ei pystytä sulkemaan kerralla, vaan pitää priorisoida. Se tekee tästä hankalan yhtälön: joudutaanko viivästyttämään jonkun koulun tai päiväkodin peruskorjausta siksi, ettei meillä ole osoittaa väistötiloja, Sevander havainnollistaa.
Otso Kivekäs (vihr.) muistuttaa, että koulujen korjausmäärärahoja on jo lisätty. Nyt investointeja tarvittaisiin vielä enemmän. Se puolestaan tarkoittaisi kaupungin budjetin kasvattamista.
– Tällä hetkellä Helsingillä ei ole mitään akuuttia kassakriisiä, että ei meillä sillä tavalla ole hätää, Kivekäs sanoo.
Samansuuntaisesti ajattelee myös Veronika Honkasalo (vas.).
– Kyllä meillä Suomen rikkaimpana kaupunkina on Helsingissä varaa huolehtia meidän kiinteistöistä ja korjausrakentamisesta.
Mika Raatikaisen mielestä nyt olisi syytä miettiä myös sitä, mitä tähän mennessä on tehty väärin.
– Jos sisäilmaongelmat ovat näin suuria, jotain on tehty vinksin vonksin jo kymmeniä vuosia. Ei ole mitään järkeä, että korjataan rakennuksia kymmenillä miljoonilla ja muutaman vuoden päästä on samat ongelmat. Tämä ei toimi pelkästään rahalla.
Avoimuus on oleellista
Yle uutisoi maanantaina Helsingin opetusviraston sisäilmatyöryhmän muistioista, joita virasto ei antanut Ylelle nähtäväksi. Samoja muistioita oli aiemmin pyytänyt myös Helsingin vanhempainyhdistysten kattojärjestö Helvary, joka halusi saada tarkemman kuvan kaupungin sisäilmaongelmien laajuudesta.
Virasto kieltäytyi antamasta muistiota sekä Yle Uutisille että Helvarylle. Se perusteli päätöstään sillä, että muistiot ovat sisäisiä, eikä työryhmä valmistele päätöksiä. Kyse olisi siis työpapereista, muistiinpanoista ja alkuvalmistelusta.
Kaikki valtuustoryhmien puheenjohtajat eivät halua kommentoida yksittäistä asiaa, mutta näkisivät mielellään enemmän avoimuutta sisäilmakysymyksessä. Yksi heistä on Veronika Honkasalo, joka sanoo, että kaupungin linja asiakirjojen luovutuksessa on ollut liian tiukka.
– Kannatan lämpimästi sitä, että Helsinki pyrkii mahdollisimman suuren avoimuuteen koulukysymyksissä. On tullut esiin, että asioita on pimitetty ja niitä ei ole annettu nähtäville, ei edes luottamushenkilöille ja se on erittäin ongelmallista, hän sanoo.
Myös Otso Kivekäs toteaa, ettei tunne tapausta tarkemmin, mutta viranomaisten asiakirjojen pitäisi lähtökohtaisesti olla julkisia.
– Tiedän, että tätä tulkitaan niin, että vain jotkin paperit ovat asiakirjoja, mutta oma näkemykseni on se, että myös tämäntyyppisten muistioiden kuuluisi olla julkisia, jos ei ole erityistä, laissa perusteltua syytä, miksi näin ei olisi.
– Voi olla, että on juridisesti ok, että muistiota ei anneta, mutta ei se avoimuutta hirveästi edistä, Kivekäs jatkaa.
Laura Rissanen on samoilla linjoilla.
– En tunne asiaa täydellisesti, mutta sisäilmaongelmissa avoimuus on kaiken a ja o. Tämä on herkkä aihe. Ei pitäisi antaa turhaa syytä epäilyille.
Huoli on perusteltua
Päättäjät ovat yksimielisiä myös siitä, että huoli sisäilman laadusta ei ole turha.
– Viimeisten vuosien aikana on tullut viestiä ihmisiltä ja kunnista, että sisäilmaongelmaa on erityisesti terveydenhuollon rakennuksissa, kouluissa ja päiväkodeissa. Ne ovat tiloja, joissa ihmiset viettävät pitkiä aikoja, sanoo Terhi Peltokorpi.
Peltokorpi muistuttaa, että, jos lapset ja nuoret sairastuvat huonosta sisäilmasta ja saavat elinikäisiä ongelmia, se tulee kalliiksi myös yhteiskunnalle.
Laura Rissanen huomauttaa, että ongelma ei Helsingissä ole toistaiseksi kovin suuri, jos tilannetta vertaa Espooseen, jossa on jouduttu evakuoimaan useampia kouluja sisäilmaongelmien takia. Kysymys on silti vakava.
– Toivon todella, että me pystymme tekemään korjauspäätöksiä ja välttämään rakentamisessa virheet niin, että meille ei tule samanlaista suoranaista pommia niin kuin naapureissa, Rissanen sanoo.
Peltokorpi, Kivekäs ja Raatikainen kiinnittävät huomiota myös uuteen tutkimukseen, joka osoittaa, että sisäilman ja sairastavuuden välillä on yhteys. Toiset saattavat altistua ja sairastua samasta sisäilmasta, josta muille ei tule oireita.
– Tutkimusmenetelmiä kehitetään ja saadan toivon mukaan varmempia tuloksia aikaiseksi. Nyt on voinut olla niin, että jossain on oireiltu, vaikka mitään varsinaista ongelmaa ei ole löydetty. Ongelmaa, jota ei ole löydetty, on todella vaikea korjata, Kivekäs sanoo.
– Nyt ollaan herkempiä havaitsemaan oireita, jotka on aiemmin voitu sivuuttaa, Peltokorpi muistuttaa.
Investointikatto tulee vastaan
Ongelmia siis on. Miksi niitä ei ole saatu kuriin? Mika Ebelingin mukaan asioita ei ole priorisoitu oikealla tavalla. Ne saataisiin hänen käsityksensä mukaan kuntoon muutamassa vuodessa, jos ne asetettaisiin oikeaan tärkeysjärjestykseen.
– Me olisimme lisänneet opetusvirastolle rahaa korjausrakentamiseen viime talousarvioissa, mutta tällaista päätöstä ei tehty. Me emme kannattaneet keskustakirjaston rakentamista. Siitä olisi säästynyt 66 miljoonaa euroa ja yllläpitokulut. On parempi pitää huolta, että se, mitä meillä on, on hyvässä kunnossa kuin että rakennetaan paljon monenlaista, hän sanoo.
Veronika Honkasalo ja Björn Månsson pitävät ongelmiin puuttumisen kannalta huonona asiana kaupungin investointikattoa, jota ei voi ylittää. Se on estänyt korjaamisen heti, kun ongelmia on ilmennyt. Honkasalon mukaan kattoa käytetään kaupungin talouskuripolitiikan vuoksi.
– Kun investointikattoa käytetään turhiinkin hankkeisiin, kuten kruunusiltoihin, ei jää rahaa homekoulujen korjauksiin, Månsson puolestaan sanoo.
Terhi Peltokorpi, Tomi Sevander, Otso Kivekäs, Laura Rissanen ja Mika Raatikainen kiinnittävät huomiota myös siihen, että rakentaminen on saattanut olla turhan suurpiirteistä ja laatu ei ole aina ollut ensiluokkaista.
– Rahat ovat menneet veronmaksajien kirstusta. Välillä olisi kiva testata, missä rakennusteollisuuden ja rakentajien vastuu on, Tomi Sevander sanoo.