MONTREAL MONTREAL Helmikuun ensimmäisellä viikolla Kanadan ratsupoliisit kohtasivat rajaseudulla yllättävän näyn. Talvi oli ollut kylmä, lunta oli silmänkantamattomiin. Nyt sen seassa tarpoi ihmisiä, ilmiselvästi liian vähissä varusteissa jäätävään säähän. He olivat tulleet Yhdysvalloista kävellen.

Se ei ole ihan tavallista. Lähi-idästä, Syyriasta ja Irakista katsottuna Kanada on kaukana eikä sinne pääse maitse. Turvapaikanhakijoille Kanadan rajoina ovat toimineet käytännössä lentokentät, joille heidät on lennätetty Kanadan laskuun.

Viime vuonna yhä useampi kohtalostaan epätietoinen on pyrkinyt pois Yhdysvalloista jalan. Ratsupoliisien kohtaamat ihmiset olivat lähteneet presidentti Donald Trumpin maahanmuuttoa rajoittavan määräyksen jälkeen. 

Trumpin valinnan jälkeen Kanadasta tuli Clintonia äänestäneiden amerikkalaisten virallinen pakopaikka. Vaali-iltana Kanadan maahanmuuttoviraston verkkosivu kaatui. Googlen hakukenttään kirjoitettiin monessa kodissa samat kolme sanaa: ”move to Canada”.

Eikä ihme. Liberaaleja arvoja kannattaville Kanadan pääministeri Justin Trudeau oli kuin satua. Trudeaun Kanada oli pehmeä syli, jonne mahtuisi kuka vaan.

**Kuukausi sen jälkeen, kun Trudeau **oli noussut pääministeriksi, hän oli halaamassa maahan saapuvia pakolaisia Toronton lentokentällä.

Samaan aikaan toisella lentokentällä, muutaman sadan kilometriin päässä Montrealissa oli myös syyrialainen Salma Zin Alabdin. Hän ei ollut juuri saapunut maahan, vaan auttamassa toisia syyrialaisia, jotka tulivat lentokoneista tavaroineen tai ilman mitään.

Trudeau jakoi pakolaisille lämpimiä takkeja ja poseerasi kuvissa. Vapaaehtoisena auttajana Zin Alabdin käänsi arabiaa englanniksi, kun ihmiset rekisteröityivät.

**Montrealin Concordia-yliopistossa **opiskeleva, nyt 21-vuotias Zin Alabdin oli tuolloin asunut Kanadassa pari vuotta. Nyt hän sanoo olevansa jo puoliksi kanadalainen. Koti on täällä, hän totaa ja empii sitten:

– Toivottavasti vanhempani eivät lue tätä, hän nauraa. Pöydällä on kanadalaisen pikaruokaketjun punainen kahvimuki, englanninkielessä tuskin kuultava korostus.

Zin Alabdin sanoo kokeneensa itsensä alusta saakka tervetulleeksi maahan, erityisesti Trudeaun voiton jälkeen.

– Muistan sen päivän, kun Trudeau ilmoitti, että Kanada ottaisi pakolaisia. Muistan myös päivän, kun pakolaiset tulivat. Me kaikki menimme lentokentälle. Kun näin, että siellä oli myös kanadalaisia, olin todella onnellinen, Zin Alabdin hymyilee yliopiston hiljaisessa lukusalissa.

Hänellä ei vielä ole kansalaisuutta, mutta hän haluaisi jäädä Kanadaan veljiensä kanssa.

Kanadaan saapuminen oli toista kuin kaaos Euroopan rajoilla toissa syksynä. Kaikki oli valmiina, ja jokaisella tulijalla oli valmiiksi lupa tulla maahan.

– Suurin ero siihen, mitä Euroopassa tapahtui oli se, että me olimme voineet valmistautua etukäteen. Tiesimme tasan tarkkaan, ketä oli tulossa, kuinka paljon oli lapsia ja kuinka paljon sairaita, kertoo Kanadan Punaisen Ristin avustustoiminnan apulaisjohtaja Donny Straub.

Punainen Risti osallistui pakolaisten vastaanottamiseen, kuten Suomessakin.

**Kanadassa koko vastaanottojärjestelmä **on erilainen kuin vaikkapa Suomessa. Kanada on yksi harvoista maista, joissa yksityishenkilöt voivat rahoittaa pakolaisen maahantulon.

Trudeaun vaalilupaus piti vain melkein

Vuoden 2015 vaalikamppailun aikana Justin Trudeau lupasi, että jos hän voittaisi vaalit, Kanada ottaisi vuoden loppuun mennessä 25 000 syyrialaispakolaista.

Aikaraja ei täysin pitänyt. Vuoden 2015 marraskuun jälkeen Kanadaan on tullut 40 000 syyrialaispakolaista.

Heistä noin 21 000 on tullut hallituksen tukemana. 14 000 on tullut yksityisen tukiohjelman kautta.

Tänä vuonna Kanada suunnittelee ottavansa yhteensä 25 000 pakolaista.

Heistä hallituksen tukemia olisi 7 500 ja yksityisesti tuettuja 16 000 ihmistä.

Tukijat valitsevat itse, ketä he tahtoisivat auttaa. Usein kyseessä on perheenjäsen. Trudeaun kaudella saapuneista runsas kolmannes tulijoista on saanut yksityistä apua.

Sekä Kanadan maahanmuuttoviraston että Kanadan Punaisen Ristin mukaan kanadalaiset ovat suhtautuneet pakolaisiin sydämellisesti.

Straubin mukaan Punainen Risti ei ole kokenut hyökkäyksiä tai laajamittaista vihaa. Kun Suomessa kudottiin villasukkia, Kanadassa neulottiin pipoja talvea varten. Polttopulloja ei heitelty.

**Toki ongelmiakin on. **Kaupungeissa ei ole tarpeeksi suuria asuntoja perheille, joissa lapsia on usein enemmän kuin muutama. Samaan aikaan osa yksityisistä tukijoista ei ole saanut apuaan perille, osa tuetuista on joutunut selviämään yksin.

Siitä huolimatta Zin Alabdinille Kanada on Onnela, jossa kaikilla on mahdollisuus samaan riippumatta kasvojen väristä, aksentin soinnista tai nimen alkuperästä.

Illansuussa rentoutunut yliopisto tuntuu todisteelta hänen sanoilleen. Viereisessä huoneessa on karibialaisten opiskelijoiden illanvietto. Aulassa korealaisen näköiset nuoret harjoittelevat K-pop-tanssiesitystä.

– En tunne olevani erilainen. Minua ei kohdella eri tavalla kuin muita. Olemme tasa-arvoisia, Zin Alabdin sanoo. Hän tuli Kanadaan veljiensä luokse eikä pakolaisena, mutta kokemus samanarvoisuudesta vakuuttaa silti.

– Löysin todella itseni täällä. Koko elämäni muuttui.

Sen vuoksi hänen on vaikea ymmärtää, etteivät jotkut halua auttaa nyt tulevia pakolaisia.

– Kaikki tietävät, mitä sota tarkoittaa. Sitä, että maatasi tuhotaan. Ymmärrän, että jotkut ajattelevat vaikkapa taloutta, mutta kai heilläkin on ihminen jossain sisällään.

Jos Zin Alabdinilta kysyy, suurimmalla osalla kanadalaisista on sydän paikallaan. Nauravainen nuori nainen katsoo suoraan silmiin:

– Me emme ole hirviöitä. Haluamme vain paikan, jossa nukkua ja ruokaa, jota syödä.

Europpaan nähden poikkeavasta ilmapiiristä kertoo sekin, että kaikki Montrealin ja Toronton kaduilla umpimähkään pysäytetyt ihmiset sanoivat olevansa ylpeitä ja onnellisia siitä, että Kanada on kulttuurien tilkkutäkki, ei sulatusuuni.

– Me olemme yhä kiitollisia siitä, että saimme tulla tänne. Puhumme siitä joka päivä, sanoo Josie Tortorici. Hänen lenkkikaverinsa Bernadette D'Elia on samaa mieltä. Molemmat tulivat Kanadaan lapsina Italiasta.

Kaksikon mukaan myös nyt Kanadaan tulevat ansaitsevat samat mahdollisuudet, mutta vanhempiensa hankaluuksia muistelevat naiset kokevat pakolaisten saavan apua liian helposti.

Me söimme pelkkiä perunoita, nyt lyödään shekki käteen, he tiivistävät.

– En ole rasisti, kuten jotkut väittävät. Lapseni luokalla puhutaan 20 eri kieltä. Kun puhun siitä, se ei ole rasismia. Minä yritän sopeutua, jokaisen täytyy tehdä niin. Tortorici selittää.

Samaa sanoo moni muu. Täällä ei tarvitse sulautua vaan voi olla rinta rottingilla erilainen.

Mutta olisi hölmöä uskoa, että yksi maavoisi olla immuuni epäluulolle, rasismille ja nationalismin nousulle. Eikä Kanada sitä ole. Yksi surullinen todiste tästä on Quebecissä pari viikkoa sitten tehty terrori-isku. Saman kaupungin kaduilla partoi Suomesta levinnyt maahanmuuttovastainen katupartiojärjestö Soldiers of Odin.

Ja kuten Euroopassakin, myös Kanadassa löytyy paikkakuntia, jossa ihmiset ovat pettyneitä teollisuuden hiipumiseen. Autoteollisuus kituu ja lännempänä Albertan osavaltion öljyhiekkakentillä Trudeau ei ole huudossa.

Median aluksi rakastaman pääministerin kuherruskuukausi on muutenkin hiipumassa. Moni ihmettelee, miksi Trudeau ei ole kritisoinut kovasanaisemmin presidentti Donald Trumpin toimia.

Tammikuun lopussa Trump osoitti, että puheet maahanmuuton rajoittamisesta eivät olleet vain uhkailua: hän antoi määräyksen, joka rajoitti maahantuloa muslimienemmistöisistä maista.

Trudeau tarttui puhelimeensa ja twiittasi:

”Te jotka pakenette vainoa, terroria ja sotaa, Kanada toivottaa teidät tervetulleeksi uskostanne riippumatta. Monimuotoisuus on voimamme.”

Mutta sen jälkeen tuli hiljaista.

Kun Trump ja Trudeau viime maanantaina tapasivat, pääministeri pysyi hiljaa pakolaisasiasta ja puhui sen sijaan taloudesta.

Syynä saattaa olla puhdas pelko. Trump on uhannut romuttaa Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen Naftan. Kanadan talous on pitkälti riippuvainen Yhdysvalloista, Trudeaun kannatus taas siitä, mihin suuntaan Kanadan sakkaava talous kääntyy.

– Kanadalaiset eivät odota, että luennoisin toiselle valtiolle siitä, miten maata pitäisi hallita, Trudeau sanoi tiedotustilaisuudessa.

Riippuu keneltä kysyy. Kun kysyi Montrealin kadulla vastaan tulleelta kanadalaiselta Mairi Springatelta, se oli juuri sitä mitä, hän odotti.

– Emme ole nähneet Trudeaulta kunnon reaktiota Trumpin määräykseen. Sitä minä odotan.