Presidentinvaalit vuonna 1956

Kuusi puoluetta asetti ehdokkaansa presidentinvaaleihin:

Urho Kekkonen - maalaisliitto

K-A. Fagerholm - sosiaalidemokraattinen puolue

Sakari Tuomioja - kokoomus

Eero Rydman - kansanpuolue

Eino Kilpi - kommunistit (SKDL)

Ralf Törngren - ruotsalainen kansanpuolue

Presidentinvaalit vuonna 1956 olivat kaksiosaiset:

Valitsijamiesvaalit: 16.-17.1.1956

Presidentinvaalit 15.2.1956

#vaalit56

Seuraa #vaalit56 presidentinvaalikamppailua verkossa 15.1.-18.2.

Twitterissä:

Päätili @vaalit56 kertaa vaalien tapahtumia

Urho K. Kekkonen kuvaa vaalikamppailua Kekkosen näkökulmasta

Syväkurkku56 tietää enemmän – kertoo tuoreimmat huhut ja juonittelut

Sensaatio Sanomat mukailee silloisen Sensaatio uutisten lokakampanjaa

Vaalipäällikkö ajaa esikuvansa, maalaisliiton puoluesihteerin Aimo Korsimon mukaisesti Kekkosta presidentiksi

Tehtaankatu kertoo, mitä Neuvostoliitto haluaa lähetystönsä kautta

Facebookissa:

Kekkonen presidentiksi! -kampanjasivu

Kaikki tilit ovat dokumentaarisia ja perustuvat olemassa oleviin asiakirjoihin.

Helmikuussa tulee kuluneeksi tasan 60 vuotta siitä, kun Urho Kekkonen valittiin ensimmäisen kerran Suomen presidentiksi. Valinta oli kaikkea muuta kuin läpihuutojuttu.

Yle käynnistää 15. tammikuuta historiaprojektin, #vaalit56, jossa seurataan reaaliaikaisesti välillä likaiseksi käynyttä vaalikamppailua, jonka tulos oli monille yllätys.

Vaalikampanjaa siivitti ennennäkemätön lehdistön lokakampanja, jonka johdossa toimi suorapuheinen Sensaatio Uutiset. Esille nostettiin sekä Kekkosen reipas alkoholinkäyttö että naissuhteet.

Yleistä mielialaa voisi kuvata lehdistön viljelemällä sloganilla: "Kuka muu tahansa, mutta ei Kekkonen!"

Myöskään Neuvostoliitto ei vaalien alkuvaiheessa kannattanut Kekkosen valintaa, vaan esitti 85-vuotiaan kokoomuslaisen Paasikiven uudelleenvalintaa.

Neuvostoliitto ohjaili Suomen sisäpolitiikkaa Tehtaankadulla sijaitsevan lähetystönsä kautta. Maalaisliitto onnistui kuitenkin muuntamaan Neuvostoliiton kanssa hyville suhteille perustuneen Paasikiven linjan Paasikiven–Kekkosen linjaksi. Tämä uusi käsite toimi Kekkosen vaalikampanjan iskulauseena.

Kekkosen asemia paransi lisäksi vaalikampanjan aikoihin tapahtunut Porkkalan palauttaminen, jonka neuvotteluihin hän pääministerin roolissa oli osallistunut.

Vaalit ajoittuivat aikakauteen, jolloin sotakorvausten maksamisesta oli kulunut vasta muutama vuosi ja Suomi oli viimein hyväksytty YK:n jäseneksi.

Asuntopula varsinkin kaupungeissa oli valtava ja moni perhe asui kellareiden pommisuojissa tai omakotitalojen vinttikamareissa. Koulutustaso oli matala, mutta suuret ikäluokat oli synnytetty ja nyt ne täyttivät ahtaaksi käyneet koulut. Ja kaiken yllä leijui yleislakon uhka.

Kekkosen vaalipäällikkönä toiminut maalaisliiton puoluesihteeri Arvo Korsimo onnistui vakuuttamaan Kekkosen kansakuntaa yhdistävänä, yhteiskuntarauhaa ylläpitävänä ehdokkaana.

Vaalikampanjan seuranta alkaa valitsijamiesvaaleista 15.1 ja päättyy Kekkosen nimittämiseen presidentiksi ja jälkipuintiin helmikuun puolenvälin vaiheilla.

Projekti on sukua #Sota39-projektille, jossa elettiin talvisodan vaiheita. #sota39 innosti seuraajat luomaan omia henkilöitään twitteriin, samaa osallistumista toivotaan viriävän myös ensimmäisten ”Kekkos-vaalien” yhteydessä.

Vaalikoneesta on lisäksi mahdollista löytää kuuden ehdokkaan joukosta oma presidenttiehdokas.