Keskustalla on vuosikymmenet ollut Keski-Suomesta vähintäänkin kolme, pitkään neljäkin kansanedustajaa. Viime vaaleissa puolueen suosio romahti rytisten. Valtakunnallisesti osana oli jäädä neljänneksi puolueiden kokolistalla. Ääniä tuli 15,8 prosenttia ja yli seitsemän prosenttiyksikön lasku merkitsi peräti kuudentoista edustajanpaikan häviötä.
Keski-Suomessa puolue sai selvästi valtakunnallista suuremman kannatuksen (21,8%) mutta menetti täälläkin selvästi suosiotaan ja yhden edustajanpaikan. Runsaat 32 000 ääntä takasivat kuitenkin maakunnan suurimman puolueen aseman. Ja kolme kansanedustajaa. Nyt menetetty paikka halutaan takaisin.
Kuluneen kauden kansanedustajien eli Anne Kalmarin, Aila Paloniemen ja Mauri Pekkarisen rinnalla lisäpaikkaa on kärkkymässä kaksikin entistä kansanedustajaa, neljä vuotta sitten pudonnut Lauri Oinonen ja kahdenksan vuotta sitten pudonnut Petri Neittaanmäki.
– Haastajana mukava tehdä vaalityötä. Paikan puolustaminen aikanaan oli todella haasteellista. Nyt voi vapautunein mielin tehdä vaalityötä, sanoo kahden kauden jälkeen eduskunnasta 2007 pudonnut Petri Neittaanmäki.
Konkarit vastaan noviisit
Puolueen äänistä käydään kova taistoa. Mauri Pekkarisella on takana 9 kautta eduskunnassa, Aila Paloniemellä kolme kautta ja Anne Kalmarilla kaksi kautta. Jokainen heistä pyrkii jatkopestille.
Oinosen ja Neittaanmäen ohella paikkaa tavoittelee maakunta- ja miesvoittoisella listalla iso joukko ensikertalaisia. Myös äänimäärän pitää edellisvaaleista nousta merkittävästi.
– Merkit viittaa siihen, että keskusta on nyt nosteessa niin valtakunnallisesti kuin maakunnassakin. Muistettava on kuitenkin, että gallupit ei äänestä vaan kansalaiset ja keskisuomalaiset, sanoo piirin toiminnanjohtaja Pauliina Maukonen-Kärkkäinen.
Hän kuitenkin luottaa siihen, että puolue saa vähintään neljä paikka Keski-Suomesta.
Mustat työttömyysluvut kirkkaiksi biotyöpaikoilla
Vaaliohjelman mukaan keskustan tavoitteena on 200 000 uutta työpaikkaa. Historiansa synkimpien työttömyyslukujen kanssa kamppaileva Keski-Suomi kaipaa työpaikkoja erityisen kipeästi. Toivo niiden luomiseen lepää yritysten työllistämisedellytysten parantamisessa. Ja Keski-Suomessa Äänekosken biotuotetehtaassa liitännäisineen.
– Tavoitteena on nimenomaan luoda edellytykset vähintään 200 000 uudelle työpaikalle. Tuosta puolet voisi tulla biotalouteen, laskee Petri Neittaanmäki. Työpaikkojen syntymistä hän perustelee sellun monimuotoisuudella nykymaailmassa.
– Sellusta voidaan nykytekniikalla tehdä niin vaatteita kuin lääkkeitä. Tällaisille uusille tuotteille on kysyntää maailmalla ja me tarvitaan uusia vientituotteita. Se heijastuu sitten ruohonjuuritasolle työpaikkoina, sanoo Neittaanmäki. Hän kuitenkin myöntää, että tarjolla olevan työn ja työtä vailla olevien kohtaamiseen tarvitaan uudelleen kouluttautumista.
Ylen vaalikoneeseen vastanneet keskustan ehdokkaat ovat myös varsin yksimielisiä siitä, että akateemiset työttömät on ohjattava yrittäjiksi, vaikka valtion tuella kouluttaen.
Yritysten työllistämisedellytysten parantamiseen Neittaanmäki hakisi mallia Saksasta, missä alle kymmenen työntekijän yrityksille on oma lainsäädäntönsä. Neittaanmäki korostaa erityisesti ensimmäisen työntekijän palkkauksen merkitystä. Työntekijälle taattavaa minimityöaikaa hän ei yrittäjältä velvottaisi.
Ministerin pesteihin leikkaus
Puolueen keskisuomalaisehdokkaat ovat sangen yksimielisiä siitä, että poliiseja tarvitaan lisää mutta Natoon ei pidä turvautua, ruuan verotusta ei saa kiristää ja terveyspalvelut on tuotettava ensisijaisesti julkisina palveluina.
Yhtä mieltä he ovat myös siitä, että maan talous on tasapainotettava ensisijaisesti leikkauksin. Puolueen vaaliohjelmassa vaaditaan pisettä velaksi elämiselle.
– Hallinnossa ja byrokratiassa on nipistämistä. Tähän suuntaan viitoittaa myös puheenjohtaja Juha Sipilän esitys kahdentoista ministerin valtioneuvostosta. Taustalla on ajatus, että yksi ministeri pystyy hoitamaan useampaa kokonaisuutta ja näin on helpompi nähdä metsä puilta, sanoo Pauliina Maukonen-Kärkkäinen.
Leikattavien palvelujen nimeämisessä haastateltavat ovat sitten huomattavasti varovaisempia. Ylen vaalikoneen vastauksissa ehdokkaiden näkemykset jakaantuvat kahtia ainakin siinä, onko meillä varaa nykylaajuisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin.
– Hallitusneuvotteluissa joudutaan käymään arvovalintakeskustelu siitä, mistä tarpeelliset säästöt otetaan. Siinä kokonaisuudessa ratkaistaan, onko meillä varaa nykyisen laajuisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin, sanoo Petri Neittaanmäki.
Haikailua markan perään
Yli puolet keskustan keskisuomalaisehdokkaista haikailee vielä markan perään. Ylen vaalikoneen vastauksessaan he ovat sitä mieltä, että Suomi pärjäisi paremmin euron ulkopuolella.
– Enemmistö on kuitenkin sillä kannalla, että euroalue ja siihen kuuluminen on realiteetti. Siellä me olemme ja meidän on huolehdittava, että maan etu tulee siellä myös ajetuksi, muistuttaa Neittaanmäki.
Keskustan vaaliohjelmassa vaaditaan verotuksen muuttamista yrittäjyyttä ja työntekoa kannustavaksi. Tuloveron alentamista kannattaa kuitenkin vain viisi maakunnan ehdokkaista.
– Keskusta on linjannut, että kokonaisveroastetta ei voida nostaa. Ansiotuloveron nostaminen olisi kuitenkin mahdollista vain ylimmissä tuloluokissa. Mutta ei verojen lasku aina ole pelkästään menoerä valtiolle, myöntää Neittaanmäki.
Puheenjohtaja Juha Sipilä keventäisi pieni- ja keskituloisten verotusta työtulovähennyksin. Tulorajojen määrittäminen pieni- ja keskituloiselle onkin sitten hankalampi juttu.
– Kyllä minä pitäisin 3000 euroa kuussa tienaavaa jo hyvin toimeentulevana, linjaa Pauliina Maukonen-Kärkkäinen.
Esityksen mukaan kevennys tulisi vielä 100 000 euron tuloluokassa.
– Työnteon pitäisi olla kuitenkin aina kannattavampaa kuin olla vailla työtä, kiteyttää Neittaanmäki.
Eutanasia ja opetuksen ryhmäkoot jakavat mielipiteitä
Likikään kaikista puolueen linjauksista maakunnan ehdokkaat eivät toki ole yhtä mieltä. Ehdokkaiden kannat jakautuvat selvimmin mm. siinä, pitääkö työttömyysturvan kestoa lyhentää, pitääkö parantumattomasti sairaalla olla oikeus avustettuun kuolemaan ja meneekö ilmastonmuutoksen hillitseminen teollisuuden kilpailukyvyn edelle.
Mielipiteitä jakaa myös se, pitääkö peruskoulun opetusryhmien koko rajata lailla tai miedot viinit tuoda ruokakauppaan.