Viime eduskuntavaalit olivat keskustalle synkät. Paikkamäärä eduskunnassa ropisi kuin entisen tytön amalgaamit suusta. Keski-Suomi kuitenkin porskutti edelleen vahvasti keskustavedolla. Vaalien viiden paikan tavoite tosin jäi utopiaksi ja neljännestäkin edustajasta ote kirposi. Mutta pudotuksesta huolimatta kannatus maakunnassa oli kuusi prosenttiyksikköä valtakunnallista korkeampi.
Jo viime vaaleissa toiveikkaimmat povasivat siis keskustalle jopa viittä kansanedustajaa. Se olisi puolet maakunnan edustajamäärästä. Neljä vuotta sitten todellisuus murskasi haaveet.
Nyt valtakunnallinen noste luo pohjaa suurille unelmille. Joidenkin laskelmien mukaan 55 000 ääntä nostaisi puolueen kiinni siihen haamurajaa hipovaan viidenteen paikkaan. Viime vaaleissa ääniä tuli rapeat 32 000 mutta edellisvaaleissa yli 47 000. Kun tuohon lisätään puolueen nykynoste ja äänioikeutettujen lisääntyminen maakunnassa yli kymmenellä tuhannella, unelma ei enää näytä yhtä utopistiselta.
Unelman saavuttamiseksi kaiken olisi kuitenkin oltava kunnossa.
Taisto keskustaväen äänistä oli kova jo viime vaaleissa. Maakunnan moninkertainen äänikuningas Mauri Pekkarinen sai luovuttaa puolueen äänivaltikan kivijärveläiselle, toiselle kaudelleen nousseelle Anne Kalmarille. Hänen äänisaaliinsa oli lähes kolmannes puolueen keskisuomalaisäänistä. Kolmannen paikan puolueen listalta lunasti Aila Paloniemi, viimeisenä edustajana maakunnasta.
Pekkarisella on nyt takana 9 kautta eli 35 vuotta eduskunnassa, Paloniemellä kolme ja Kalmarilla kaksi kautta. Jokainen heistä pyrkii jatkopestille. Omaa siivuaan äänipotista kärkkyy kaksi entistä kansanedustajaa, kolme kautta istunut Lauri Oinonen ja kaksi kautta istunut Petri Neittaanmäki. Tyrkyllä on siis kova kaarti konkareita, istuvia ja istuneita – ja joukko untuvikkoja, joilla haravoidaan yhteiseen lariin ääniä tasaisesti eri puolilta maakuntaa.
Viime kaudet maakunnan ehdokkaat ovat ponnistaneet voittopuolisesti Jyväskylästä. Maakunnan edustajien läpimeno on onnistunut vuosikymmenten saatossa parhaiten Saarijärven seudulta ja Laukaasta: 90-luvulla maakunnan ääntä edustivat Kannonkosken Johannes Leppänen kolmella kaudella ja Laukaan Aino Suhola kaksi kautta, 80-luvulla Pirkko Ikonen Toivakasta ja jo 70-luvulla eduskuntauransa aloittanut Paavo Vesterinen Laukaasta.
Ratkaisevin seikka keskustan vallankaappaukselle saattaa kuitenkin näissä vaaleissa olla muualla kuin puolueen omissa käsissä. Neljännen paikan on arvioitu lohkeavan perussuomalaisilta tai kokoomukselta. Konkarikaartiin turvaa kuitenkin ainakin osin myös perussuomalaisten usko ja Toimi Kankaanniemen nostaminen kisaan. Merkityksetön tuskin on sekään, kuinka työministeri Lauri Ihalaisen ehdokkuus Keski-Suomessa sekoittaa pakkaa koko maakunnan puoluekentässä.
Eli jännityselementtejä riittää maakunnan vaalitaivaalla.
Ai niin, se puolueen tyypillinen keskisuomalaisehdokas unohtui luonnehtimatta! Hän on 45-vuotias perheellinen mies, jolle liikunta on tärkeintä vapaa-ajalla.Tyypillisesti hän ei edusta viljelijäväestöä vaan on asiantuntijatehtävissä tai johtavassa asemassa, takana korkerakoulututkinto ja hallinnassa vähintäänkin ruotsin ja englannin kieli. Kirkkoon hän kuuluu, evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Vaaleihin hän ilmoittaa reilusti käyttävänsä kymppitonnin mutta saattaa se summa nousta viiteenkin kymppiin. Toki hänen vuositulonsakin ovat sen viidenkympin komiammalla puolella.