Helsingin kaupunginjohtajan hurmioituminen marraskuisesta Helsingistä on kumuloitunut lähes kansanliikkeeksi.
Nyt hesalaiset pohtivat kilvan, miten ihana Stadi on keskellä synkkää pimeyttä ja mitä kaikkea kivaa pimeästä kaupungista voi löytää ja keksiä.
Eihän se sovi!
Hesalaisten ilottelussa on jotakin marraskuulle täysin vierasta, kepeää sävyä.
Herätkää hämäläiset! Nyt on toimittava nopeasti, niin kuin marraskesi iholla, ja suojattava tärkein. Marraskuun moodi on synkkyys!
Lahdessa on pitkät perinteet ja historiaa synkkien tilastojen kaupunkina. On synkkää rikollisuustilastoa ja synkkää työttömyystilastoa.
Lahteen marraskuu sopii luonnostaan, ilman sen kummempaa hehkuttelua. Lahden kaupungin syntymäpäiväkin on marraskuussa, Helsinki viettää syntymäpäiviään keskellä kirkkainta kesäkuuta.
Lahti on siten ainoa oikea marraskuun nimikko- ja pääkaupunki.
Ideaa on lähdettävä markkinoimaan isosti. Lahden imagonikkarit ovat kunnostautuneet vääntämällä Lahtea milloin Business Cityn, milloin Green Cityn muottiin. Slogan voidaankin varastaa suoraan Obamalta: Yes we can!
**Turha hienostelu **ei kuulu marraskuun liikkeeseen. Sen takia lahtelainen on kotoisin Lahesta, ei Lahdesta.
Kuvaava on, että kun lahtelainen lähtee ulos syömään, hän tilaa nakkikioskilta marraskuiseen tunnelmointiin juuri sopivan aterian, lihamukin. Se on kebablihaa sisältävä eines pahvimukissa.
Lahti – marraskuun pääkaupunki –tunnusbiisi tilataan juurevalta, karjalaisen lauluperinteen taitajalta teemalla ”Ilo pintaan vaikka sydän märkänis”, onhan Lahti karjalaisten kaupunki.
Sillä on Suomen marraskuisimmalla kaupungilla herkkäkin puolensa.
Marraskuun nimikkokaupunki ei voi todellakaan olla Helsinki, kyllä se on Lahti. Ja sama ruotsiksi: Lahtis tai Lachtis – kuulostaa ihan närästys- tai ulostuslääkkeeltä.
Yes we can!