Eduskunta käsittelee parhaillaan valtion talousarviota ensi vuodelle. Eri hallinnonaloilla pohditaan kuumeisesti keinoja, joilla Suomen talous saataisiin takaisin kasvu-uralle ja samalla valtiontalous tasapainoon. Tavoitteena on luoda kestävää kasvua ja työtä.
Historia tuntee maailmalla monia tapauksia, joissa valtakunnat ovat nousseet talouskurimuksesta satsaamalla pitkäjänteisesti liikenneyhteyksien kehittämiseen.
Yhdysvaltojen talouden ketteryyden perustana on highway-verkosto, joka valtimoverisuonten tavoin ruokkii liikenteen solmukohtiin syntyneiden kasvukeskusten elinvoimaa. Autobahnit elvyttivät Saksan talousmahdiksi maailmansotien jälkeen.
Tämän päivän elvytyssovellus - ja samalla viiden pisteen vinkki valtiovallalle - on tiedon valtatie. Kestävää kasvua ja työtä voidaan nyt luoda investoimalla ponnekkaasti nopeisiin tietoliikenneyhteyksiin.
Laajakaistan yleistymisellä ja talouskasvulla on havaittu olevan hyvin vahva yhteys. Tutkimusten mukaan 10 prosentin lisäys laajakaistan levinneisyydessä on lisännyt bruttokansantuotetta jopa puolitoista prosenttia.
Huippunopea laajakaista mahdollistaa uudet toimintatavat työntekoon, koulutukseen, terveydenhoitoon ja viranomaispalveluihin – puhumattakaan lukemattomista sovelluksista arkielämän tavaroiden ja palvelujen kaupan sekä viihdeteollisuuden alalla.
Laajakaistainvestointien myötävaikutuksella voidaankin taklata ne väitteet, joiden mukaan Suomi on lyhyessä ajassa vajonnut tietotekniikan hyödyntämisessä mallioppilaasta koulupudokkaaksi.
Valtiontalouden kannalta laajakaistarakentamisen tukeminen on tuottoisaa sijoitustoimintaa. Käytännössä suuri osa valtion tuesta palautuu takaisin valtion kassaan verotuksen kautta jo valokuituverkon rakennusvaiheessa.
Verkon käyttöönoton jälkeen kyseessä on valtion kannalta puhdasta tuloa tuottava automaatti, sillä operaattorien kuukausimaksuista peritään 24 prosentin arvonlisävero.
Pohjois-Karjalassa edelläkävijänä toiminut Rääkkylän tietoverkko-osuuskunta Valopiuha on esittänyt konkreettisen laskelman valtiontalouden hyödystä. Kunnan alueelle rakennetun kattavan valokuituverkon kokonaisinvestointi on noin 5,5 M€. Valtio myönsi verkon rakentamiseen yhden miljoonan euron tuen, joka kattoi investointikustannuksesta siis vajaan viidenneksen.
Osuuskunta on arvioinut, että välittömät verotulot ovat jo rakennusvaiheessa noin 600 000 €. Suurin verotulo yhteiskunnalle tulee kuitenkin kuukausimaksujen arvonlisäverosta, jonka kautta Valopiuhan asiakkailta tuloutuu valtiolle noin 150 000 €/v. Tämä osoittaa, että valtion myöntämä tuki palautuu veroina takaisin jo muutamassa vuodessa.
Rääkkylässä laajakaistaliittymiä on tilattu yli 1500 kappaletta eli käytännössä lähes kaikkiin asuntoihin. Valokuituverkkoa on rakennettu 490 km. Rakennusvaiheen työllistävä vaikutus on ollut yli 30 henkilötyövuotta.
Valtiovalta on itse asiassa ymmärtänyt yskän, mutta vain osittain. Valtioneuvostohan teki jo kuusi vuotta sitten, vuoden 2008 lopulla, periaatepäätöksen valtakunnallisesta laajakaistahankkeesta, jonka tavoitteeksi asetettiin, että vuoden 2015 loppuun mennessä kaikki vakinaiset asunnot olisivat enintään kahden kilometrin etäisyydellä valokuituverkosta.
Olettamana oli, että taajama-alueille teleyritykset rakentavat nopeat yhteydet ilman valtion tukea markkinaehtoisesti, tällä tavalla kaavailtiin saavutettavaksi noin 95 % väestöpeitto. Jäljelle jääviin noin 130 000 haja-asutusalueiden kotitalouteen nopeat yhteydet oli määrä rakentaa osaksi julkisella tuella.
Kaupalliset operaattorit eivät kuitenkaan ole olleet kiinnostuneita rakentamaan valokuituverkkoa kattavasti edes kaikkiin taajamiin, puhumattakaan haja-asutusalueista. Yhtiöitä näyttää kiinnostavan ensisijaisesti langaton tiedonsiirto ja sen kautta hoituvien palvelujen avulla nopeasti käärittävät tuotot.
Monet kysyvätkin, miksi ylipäänsä pitää vetää piuhat maan alle, eikö langaton olisi tehokkaampi ja halvempi? Asiantuntijoiden mukaan langaton yhteys häviää kiinteälle sekä yhteyden laadussa että nopeudessa. Etenkin ruuhkahuippuina langattoman verkon toimivuus on hyvin kyseenalaista, joten sen varaan ei voida rakentaa sellaisia palveluja, jotka edellyttävät ehdotonta toimivuutta 24/7. Tällaisia ovat esimerkiksi sairaanhoitoon ja turvallisuuteen liittyvät palvelut.
Kiinteän verkon edut nousevat esille sitä selkeämmin mitä enemmän tarvitaan nopeaa kaksisuuntaista tiedonsiirtoa, eli interaktiivista käyttöä, jossa tietoa sekä lähetetään että vastaanotetaan suuria määriä nopeaan tahtiin.
Kaiken kaikkiaan varmatoimiset ja nopeat tietoliikenneyhteydet ovat entistä merkittävämmässä asemassa alueiden kilpailukykyä, saavutettavuutta ja ihmisten välistä tasavertaisuutta arvioitaessa. Huippunopea laajakaista on useimmille perheille jo nyt yhtä tärkeä asumisen edellytys kuin sähkö-, tie- tai vesijohtoverkko.
Valokuituverkon vetäminen joka niemeen, notkoon ja saarelmaan on paljon muuta kuin aluepolitiikkaa; ennen muuta se on Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn kulmakivi.
Luonnonvaroihin ja biotalouteen tulevaisuutensa rakentava Suomi tarvitsee nopeat tietoliikenneyhteydet kattavasti koko maahan. Eikä maaseudun hyvin toimivista nettiyhteyksistä ole varmaan suurta haittaa myöskään pääkaupunkiseudun asukkaille, jotka mielellään mökkeilevät maakunnissa.
Pentti Hyttinen
kirjoittaja on Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja