Monet parhaat asiat tapahtuvat sattumalta. Suurin osa urheilua seuraavasta maailmasta tietää jo mitä sattui Espanjan jalkapalloliigan ottelussa 27. huhtikuuta Villarrealin ja Barcelonan välillä, kun brassipuolustaja Dani Alves oli menossa antamaan Barçan kulmapotkua. Twitterissä hienoimman kuvauksen loihti Al Horner -niminen NME-lehden musiikkitoimittaja (@Al_Horner):
"Vile racist fucks throw banana at Dani Alves. Alves eats said banana and nonchalantly whips in corner. What a dude." Eli suomeksi: "Alhaiset rasistimulkut heittävät Dani Alvesia banaanilla. Alves syö kyseisen banaanin ja kiskaisee huolettomasti kulmapotkun. Upea jätkä."
Temppu räjäytti potin sosiaalisessa mediassa, ja sen seurauksena syntyi mahtava määrä enemmän tai vähemmän spontaaneja kannanottoja rasismia vastaan. Pienten ja suurten seurojen pelaajat ympäri maailmaa ovat ottaneet banaanit kädessä kuvia, joiden viesti on ollut sama: Olemme kaikki apinoita (#WeAreAllMonkeys #SomosTodosMacacos).
Nerokkainta koko tapauksessa oli Alvesin vaistonvaraisen teon symbolinen ulottuvuus. Kentälle heitetty banaani oli vihan ilmaus, jonka tarkoituksena oli lannistaa tai herättää pelkoa. Banaaninheittäjä ei olisi voinut epäonnistua surkeammin. Hänen aseensa napattiin nurmelta, kuorittiin, siitä otettiin haukku, ja jämät heitettiin välinpitämättömästi menemään. Alves otti haltuunsa rasistisen symbolin ja söi sen. What a dude, totta tosiaan.
Helsingin Sanomien Brasilian-kirjeenvaihtaja Maria Manner valaisi pari päivää sitten ansiokkaasti artikkelissaan Oliko jalkapallon banaanikampanja huono veto? kriittistä keskustelua Alvesin tapauksesta. Manner kirjoittaa mm. arvostelijoiden näkemyksistä, joiden mukaan banaaneilla hassuttelu yksinkertaistaa ja humorisoi rasismikeskustelua sekä jättää huomiotta sen miten loukkaava apinavertaus on tummaihoisia kohtaan.
Kritiikissä on perää, mutta toisaalta moniulotteisempi tai vakavampi kampanja olisi tuskin voinut saavuttaa samanlaista huomiota. Yksinkertaistamisen takana on myös selvästi ollut hyvä tarkoitus: osoittaa kansainvälisen futisperheen seisovan yhteisessä rintamassa syrjintää vastaan. Pelaajien sitouttamisestakaan ei liene haittaa, sillä rasismia on yhä kitkettävänä myös pelikentiltä.
Villarrealin jalkapalloseura ei turhia viivytellyt, vaan lätkäisi katsomosta poistetulle banaaninheittäjälle elinikäisen porttikiellon stadionilleen. Samaan tapaan lätkän puolella NHL-seura Boston Bruins irtisanoutui viime viikolla täydellisesti omien kannattajiensa twiittaamista rasistisista solvauksista, joiden kohteena oli Bostonin kaatanut Montreal Canadiensin tummaihoinen puolustaja P.K. Subban. "Me emme kutsu tuolla tavalla ajattelevia ihmisiä faneiksemme", valmentaja Claude Julien totesi.
Kesällä 2003 Lahden jalkapallostadionilla opeteltiin vielä nollatoleranssia. Istuin seuraamassa alle 17-vuotiaiden MM-kisaottelua Espanjan ja Sierra Leonen välillä. Katsomoon oli saapunut myös Mallorcan pelipaitaan pukeutunut suomalaisäijä, joka solvasi Sierra Leonen nuoria pelaajia avoimen rasistisesti koko ensimmäisen jakson. Paikalliset järjestyksenvalvojat kuulivat huutelun, mutta eivät laittaneet tikkua ristiin miehen hillitsemiseksi ennen kuin tapahtuneesta raportoitiin paikalla olleelle FIFA:n tarkkailijalle. Tämä ohjeisti välittömästi keltaliivit poistamaan tyypin katsomosta. Mr. Mallorcan taluttaminen ulos sai ansaitut aplodit.
Aina ei kyse ole myöskään avoimesta vihasta, banaaneista tai n-sanoista. RoPS:in valmentaja Juha Malinen herätti Veikkausliigakauden alussa huomiota näillä epäonnistuneilla ja vahvasti rasisminkatkuisilla kommenteilla: "Vielä muutama vuosi sitten RoPS:ssa oli kolmetoista mustaa miestä. Se on pystytty hautaamaan täydellisesti. Olemme saaneet sellaisia pelaajia, että nimet lausutaan oikein, ja suomalaiset tuntevat."
Malisen sanavalintoja on täysin mahdoton kuvitella vaikkapa Englannin Valioliigan valmentajan suuhun. Kun kommenteista täysin syystä älähdettiin, mies kiiruhti kertomaan valmentaneensa sadan eri kansallisuuden edustajaa. Varsinaista anteeksipyyntöä ei kuulunut, vaan Malinen pahoitteli lähinnä, etteivät saivartelijat olleet tajunneet hänen varsinaista pointtiaan joukkueen halusta panostaa paikallisiin pelaajiin. Pointtia, joka oli puettu täysin asiattomaan ihonväriin ja hankaliin nimiin kohdistuneeseen piikittelyyn.
Ehkä joku voisi tarjota Juha Malisellekin banaanin. Ja kysäistä samalla, miten Pikkuhuuhkajien nuorten suomalaislupausten Moshtagh Yaghoubin, Solomon Duahin ja Patrick O´Shaughnessyn nimet lausutaan oikein.
Tommy Lindgren