Hei, kuka vielä kehtaa väittää, että elämä olisi hankalaa. Internetistä löytyy pilvin pimein artikkeleita, jotka opastavat meitä läpi tämän ohdakkeisen taivalluksen maan päällä.
Niin kuin aina, toiset sortuvat elontiellä. Onneksi meitä muistutetaan myös virheistämme.
Apua, tekemisiini halutaan puuttua, tullaan liian iholle ja se alkaa ahdistaa. Kyllähän sen elämän välillä kuuluukin olla umpihangessa tarpomista. Missä on henkilökohtainen valinta, missä yrityksen ja erehdyksen kautta oppiminen? Väliäkö sillä, jos en osaa pukea tiskihanskoja käsiini oikein tai pukeudu työhaastatteluun niin kuin artikkeli neuvoo?
Siis kuka oikeasti välittää, pistänkö hiuksiini ensin shamppoon vai hoitoaineen, pesenkö alusvaatteet käsin vai koneessa tai tapanko kaikki viherkasvini. No ehkä kukkakauppias, joka mielellään myy joka kerran uudet kukat.
Toisaalta, löytyisihän netistä varmaa juttu, jossa on kuusi kohtaa, jotka lievittäisivät ahdistustani. Tässä vaiheessa kuitenkin hengitän syvään ja muistan, että tuollaisten otsikoiden tarkoituksena on lähinnä saada mahdollisimman moni nettisurffailija klikkaamaan artikkelia. Ei siis hätää, voin edelleenkin jatkaa elämääni vanhaan malliin.
Tai tietenkin näin keväällä jotakin muutosta voisi toivoa. Mitähän se saattaisi olla? Jospa tekisin viiden kohdan listan: pesen ikkunat tai muutan kokonaan uuteen asuntoon, hankin uuden kampauksen, kiedon värikkään huivin kaulaani, vaihdan auton pyörään ja heitän talviturkin lähimpään järveen.