Minulla on omakohtainen kokemus hyvästä lapsuudesta Pohjois-Karjalassa. Housunpolvieni ulkoinen olemus vaihtui 60-luvulla vuodenajan mukaan: kevätpuron kastelemasta kesäheinänvihreään, taikka syysloskan kuraisesta pakkaslumenvalkoiseen.
Maatilalla kasvaneena minulla ei ollut lapsuudessani erityistä syrjäytymisen riskiä. Ei ollut tarvetta valitella, ettei oo mitään tekemistä. Tekemisen puutteen valittaja ohjattiin välittömästi osallistumaan polttopuiden tekoon, lumenluontiin tai johonkin muuhun vastaavaan hyötyliikuntaan.
Maatilatausta ja vanhempien esimerkki ovat antaneet hyvän pohjan kohtuullisen terveelle elämäntavalle, johon olennaisena osana kuuluu runsas fyysinen tekeminen ja luonteva liikkeellä olo.
Me aikuiset olemme esimerkkinä lapsille kaikessa, tahdommepa tai emme. Isä, ukki tai naapurin setä voivat olla pienen pojan sankariasteikon huipulla tasapäisesti Spider-Manin ja Palomies-Samin rinnalla.
Asetelma on vaativa, koska roolimallin voima ei lepää silloinkaan, kun aikuinen on väsynyt, stressaantunut, vihainen tai peräti umpihumalassa.
Esimerkin vaikutus saa pienen ihmisen kokeilemaan uusia asioita, maistamaan erilaisia ruokia ja juomia sekä suhtautumaan elämässä eteen tuleviin vastoinkäymisiin ja ilonaiheisiin mallinmukaisella tavalla.
Ison ihmisen esimerkki luo lapselle mallin myös sosiaaliseen käyttäytymiseen, toinen toisensa arvostamiseen ja arjen ongelmien käsittelyyn. Ei ole yhdentekevää, ratkovatko isä ja äiti mielipide-eronsa rakentavasti keskustellen vai mököttämällä, tavaroita paiskomalla tai peräti nyrkein ja lyömäasein.
Ihmisenä elämisen mallit välittyvät seuraavalle polvelle jokapäiväisten valintojen kautta. Juhlapyhän yhteinen perheateria ja tivolireissu eivät riitä kätkemään alleen puutetta arjen läsnäolosta ja yhdessä tekemisestä. Pysyvät tavat ja arjessa toistuvat toimintamallit merkitsevät enemmän kuin yksittäiset poikkeukset.
Haluammeko me esimerkillämme kertoa, että tosimiehet on tehty grillimakkarasta ja keskioluesta? Onko viestimme lapsille, että perjantaipullon korkkaaminen on se ainoa oikea tapa purkaa rankan työviikon paineet?
Voisiko miehen mittana olla itsestään ja läheisistään huolehtiminen, liikkuminen yhdessä lasten kanssa, omaksi ja muiden iloksi? Voisiko erityinen osoitus miehekkyydestä olla kunnon keko kasviksia lounasaterialla tai iso tuoppi kivennäisvettä saunan päälle?
Voisiko esimerkin voimalla vaikuttaa siihen, että tämän päivän pikkupojista kasvaa isoja miehiä, joiden rakennusaineina ovat kokojyvävilja, kotimaiset kasvikset, riittävä lepo ja reipas liikunta?
Sydämen ei tarvitse nääntyä liiallisen kovan rasvan ja alkoholin tai tupakoinnin mukanaan tuomiin murheisiin. Arjen pahaa oloa ei tarvitse purkaa kaatamalla likasanko läheisen niskaan vaan mieli virkistyy parhaiten lähtemällä reippaalle happihypylle.
Isossa miehessä sykkii aikanaan se pienen pojan terve ja elinvoimainen sydän, joka sai voimansa sopivasta määrästä tekemistä, terveestä itsetunnosta ja arjen turvallisuudesta. Elämänjanoisesta teräsmiehestä kasvaa elinvoimaa uhkuva teräsvaari.
Elämä on täynnä valintoja, ainakin meille aikuisille. Aikuinen voi valita näyttämänsä mallin, mutta lapsi ei voi valita läheisimpiä auktoriteettihahmojaan - he vain ovat.
Liikunnan iloa ja lujaa terveyttä kaikille pohjoiskarjalaisille!
Pentti Hyttinen, maakuntajohtaja, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto.