Minua on jo kauan kiehtonut urheilun asema yhteiskunnassa. Nyt en tarkoita sitä, miten se edistää kansanterveyttä tai miten urheiluseurat ovat merkittäviä toimijoita monien paikkakuntien nuorten toiminnassa enkä edes sitä aineetonta yhteenkuuluvuuden tunnetta tai kansallishenkeä, jonka kaikki vääjäämättä koemme maajoukkueemme voittaessa suuren urheiluvoiton. Minua kiehtoo se, että urheilu on saanut omat uutiset.
Mistään muusta asiasta emme ole kasvattaneet niin suurta asiaa, että sille oikein erikseen pitäisi antaa valtavirtamediassa omat uutiset. Joitakin onnettomia Kulttuuriuutiset, Viihdeuutiset ja Talousuutiset –yrityksiä on vuosien varrella ollut, mutta ne eivät ikinä kunnolla lähde lentoon. Toki urheilu generoikin uutisia omalla tavallaan. Ketään ei kiinnosta miten tämän illan La Bohèmen esitys loppui Kansallisoopperassa, koska se loppuu joka ilta samalla tavalla. Kärpät-Saipa –matsin tulos sen sijaan kiinnostaa, ja sillä on vaikutuksia siihen, miten tuotantokauden jatkokertomus etenee (joo joo, tiedän ettei SM-liigakautta täsmällisesti ihan tuotantokaudeksi pidä kutsua).
Urheilutoimittajilla on myös erivapaus retoriikan käytössä. Politiikan toimittajien täytyy olla asiallisia ja virallisia ja mielellään puhua vaikka kirjakieltä. Urheilutoimittaja saa kerrata matsin tapahtumia mitä värikkäimmillä ja mielikuvituksellisimmilla kielikuvilla.
Tarkemmin ajateltuna ei ehkä olekaan hullua että urheilulla on omat uutisensa. Vuoden aikana tärkeimpiä urheilutapahtumia Suomessa seuraa televisiosta pitkälti yli miljoona ihmistä. Jos tämä muunnetaan katsojaosuuksiksi, päästään prosenttilukuihin, jotka ovat korkeammat kuin monien vaalien äänestysprosentit.
Näillä heppoisilla eväillä aion härskisti vetää johtopäätöksen: Politiikan toimitukseen pitäisi vastaisuudessa palkata pelkkiä urheilutoimittajia. He saisivat tuoda mukanaan iloisemman ja jännittävämmän tapansa uutisoida asioita. Kaikki uutiset voitaisiin kertoa samalla tavalla! Näin se menisi täydellisen maailman puoli yhdeksän uutisissa:
"Hallitus on kehysriihessä päättänyt tehdä maltillisen leikkauksen lapsilisiin. Vasemmistoliitto pelattiin laulukuoroon, kun SDP ja Kokoomus puhalsivat leikkaukset Vasemmiston nenän edestä hallituksen kehysriihessä myöhään eilisiltana. Tanner tömisi Säätytalolla, kun jännitysnäytelmä ratkesi. Kataisen kipparoima Kokoomus ja Jutta Urpilaisen johdolla hienoon suoritukseen venynyt SDP hallitsivat peliä alkuminuuteista lähtien. Vasemmiston veräjällä ei oltu heräillä, ja kokkari-demari-kaksikko ruuvasi viime metreillä lopullisesti ohi."
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki kuitenkin kommentoi näin: "Tää peli oli parhaillaan maaginen, mutta nyt pääsi kyllä muutama helppo läpi. Me leivottiin ja leivottiin, mut lopulta taidettiin olla niin hapoilla, että kassi heilu ja Kokoomus tykitti ja meille jäi käteen pelkkä pieni lirublokkausyritys."
Ja mitä muita mahdollisuuksia tämä avaisikaan! Yle voisi lähettää suoraa lähetystä eduskunnan täysistunnosta, ja värvätä siihen kommentaattorit! Silloin oltaisiin oikeilla jäljillä: Täysistunto selostettuna! Olen aivan varma että sitä kuunneltaisiin, ja jo kohta katsojaluvut nousisivat tähtiin. Ajatelkaa nyt vaikka tällä viikolla käytyä keskustelua hallituksen esityksestä laiksi uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annetun lain muuttamisesta. Voisi noin spontaanisti kuulostaa vähän tylsältä, mutta kokeilkaas näin:
Kaveri kiitää puhujanpönttöön, mutta oi oi, sikailee itsensä kyllä nyt ihan suihkuun! Pöntössä vintti pimenee ja nyt on pahasti puurot ja vellit eli syöttötariffit ja investointituet sekaisin! Eestilä nousee, nousee, pyytää puheenvuoron, Turunen jatkaa, Saarakkala kärkkyy. Kyllä, kyllä hän ehdottaa, että jos turpeen vero pudotettaisiin 1,9 euroon per megawattitunti, niin se nostaisi turpeen ja hakkeen kilpailukykyä ja taklaisi kivihiiltä ulos! Nyt ei kyllä kaikki muumit pyöri laaksossa, aivan takavasemmalta tullut pomppuesitys näin istunnon loppuun!
Uskokaa vaan, TÄMÄ on poliittisen journalismin tulevaisuus. Tai pitäisi ainakin olla.
Lotta Backlund