Miksi liikennesäännöt eivät ole kaikille samat? Tätä pohtii kolumnissaan toimittaja Anne Savin.
Tekstissä jalankulkijoita luonnehditaan pilkkaavasti "yliluonnollisen" kyvyn omaaviksi. Lisäksi yksittäisestä kuvitteellisesta liikennetilanteesta siirrytään laajaan väitteeseen siitä, että kaikki on aina autoilijoiden syytä.
Ilmaus "yliluonnollinen kyky" on jalankulkijoita pilkkaava ja liioitteleva arvottava luonnehdinta, joka tekee muutakin kuin kuvaa väitettä heidän liikenteenlukutaidostaan. Kyse on ensisijaisesti sanavalinnan retorisesta leimasta, ei vastaväitteen käsittelystä.
”Jalankulkijalla on yliluonnollinen kyky lukea liikennettä vaikka kuinka suuressa risteyksessä ja ylittää katu itse parhaaksi katsomallaan hetkellä. ”
Teksti siirtyy yhdestä kuvitteellisena esitetystä törmäystilanteesta ja siinä väitetystä autoilijan väistämisvelvollisuudesta yleiseen väitteeseen, että "kaikki on aina autoilijoiden syytä". Rajattu tapaus ei tekstin oman perustelun perusteella kanna näin laajaa yleistystä; havainto koskee tätä päättely-ylitystä, ei väitteen juridisen paikkansapitävyyden arviointia.
”Jos jalankulkija on kuitenkin tehnyt virhearvioinnin ja kävellessään punaisia päin osuu auton tielle, arvatkaa kumpi on syyllinen? – No autoillahan on aina velvollisuus väistää oli se sitten mahdollista tai ei. ”
”On epäreilua, että kaikki on aina autoilijoiden syytä, eikä kukaan puolusta vihreitä valoja noudattavaa autoilijaa punaisia päin kulkevaa jalankulkijaa tai pyöräilijää vastaan. ”