Saksan hallituksen syntyminen on nyt sosiaalidemokraattien rivijäsenten käsissä. Se ei ole muodollisuus: monet SPD:n 470 000 jäsenestä suhtautuvat koalitiohallitukseen hyvinkin epäluuloisesti.
Syyskuun vaalien aikaan kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien yhteishallitus oli äänestäjille mieluisa ajatus. Neuvottelujen venyessä kansalaiset ovat olleet kyllästymään päin. SPD:n jäsenien joukossa epäilijöitä oli alkujaankin paljon, sillä edellinen kerta kristillisdemokraattien kumppanina päättyi pahaan vaalitappioon vuonna 2009.
Noiden vaalien jälkeen liittokansleri Angela Merkel sai johdettavakseen hallituksen, jossa istui hänen CDU-puolueensa ja sen baijerilaisen sisarpuolueen CSU:n lisäksi FDP, vapaat demokraatit. Tämän syksyn vaaleissa FDP jäi alle äänikynnyksen eikä kristillisdemokraattien kannatus aivan riittänyt liittopäiväenemmistöön, joten Merkelillä oli jälleen tarvetta SPD:lle.
Minimipalkkalaki oli kynnyskysymys
Vaikka vaalien tulos oli SPD:lle varsin huono, hallitusneuvottelutilanne oli edullinen. Puolue saikin pitkän väännön jälkeen läpi useita avainvaatimuksiaan.
Jo ennen viimeistä rutistusta hyväksyttiin vaatimuksista suurin, minimipalkkalaki, jollaista Saksassa ei ole aiemmin ollut. 8,50 euron minimituntipalkan on määrä tulla voimaan vuonna 2015, mutta CDU:n mukaan lakia toteutetaan asteittain, joten se on kattava vasta kaksi vuotta myöhemmin.
Sosiaalidemokraattien vaatimuksista hyväksyttiin myös muun muassa kaksoiskansalaisuus. Lailla on eniten merkitystä Saksan turkkilaiselle yhteisölle. Läpi meni myös vaatimus 30 prosentin naiskiintiöstä pörssiyhtiöiden hallituksissa.
Sen sijaan veronkorotukset, joita sosiaalidemokraatit ajoivat ja kristillisdemokraatit ankarasti vastustivat, jätettiin pois hallitusohjelmasta.
Sosiaalidemokraattien jäsenistö ottaa ohjelmaan kantaa postiäänestyksellä. Tuloksen on määrä olla selvillä joulukuun puolivälissä.