Perjantain vastaisena yönä alkoi sataa; musta, märkä vyö sivalsi olympiakaupunki Sotshin rantoja ja keskustaa, jossa taidemuseon puistossa Leninin patsaan pään päällä aina päivystävä pulukin joutui etsimään suojaa palmujen alta. Lämpötila laski kymmenen astetta, palmut kääriytyivät tiukempaan muotoon ja alkoivat valmistautua viimein myöhästyneen syksyn tuloon.

Sotshin liikenne ei sateesta hätkähtänyt, se jumittaa jo mahdottomuutensa vuoksi. Kaikki puhuvat Moskovan liikenteen ongelmista, mutta Moskovassa on ainoastaan 370 autoa tuhatta asukasta kohti ja leveät tiet, Sotshissa autoja on 420 jokaista tuhatta sotshilaista kohti. Pysäköiminen vaatii urbaania luovuutta ja kykyä eli ruplia tulla toimeen poliisin kanssa. Jos on ruplia voi ajaa ilman turvavyötä ja mutkitella torvet soiden rahvasautojen seassa. Ruplattomat on laitettu kyykkyyn. Jokaisessa järjestelmässä tarvitaan myös niitä, jotka noudattavat lakeja ja asetuksia.

Keskustaan on rakennettu ja rakennetaan rahalle tuoksuvia linnakkeita, ostoskeskuksia, ravintoloita ja huoneistotorneja, joista osa on jäänyt kesken sojottaviksi torsoiksi; rakentaminen on lopetettu, koska ”luvat eivät olleetkaan kunnossa”. Ovat kuin johdetun byrokratian pommituksissa syntyneitä raunioita, joita sodan aikana ei täällä syntynyt paljon. Kaupunki oli silloin yksi suuri sotasairaala, nyt saavat siviilit kylpylöissä hoitoa, jos on varaa maksaa tai kuuluu sopivaan järjestöön.

Menneeseen maailmaan voi samaistua muutaman kilometrin päässä uudesta keskustasta. Metsäisen mäen päällä on suuri vihreä rakennus, jossa Stalin, ”Kaikkien kansojen isä” ja ”Historian suurin nero” vietti vapaa-aikaansa ja muutakin vuodesta 1937 lähtien. Kävijälle esitellään elokuvahuoneessa vahautunut isäntä tuijottamassa puhemies Maon lahjoittamaan kirjoituspöytäsettiin, biljardihuone alkuperäiskööllä ja uima-allas, jossa ei ole vettä. Mahtaako elokuvahuone olla se, jossa Stalin antoi käskyn murhata lännensankari John Waynen tämän ryhdyttyä julkisesti antikommunistiseksi?

Talossa voivat firmat viettää seminaariaikaa. Yöpymishuoneita riittää, jos vain korvaukset sopivat. Turvallista on, sillä koko kompleksi on maalattu vihreäksi jo vuonna 1937, etteivät lentokoneet sitä ilmasta havaitsisi. Tietysti ilmasta, harvapa maassa olevasta lentokoneesta havaintoja tekee.

Vuoriston Las Vegas

Nykyvallan pitäjän, presidentti Putinin huvila-alue on toisella puolella kaupunkia paksun muurin sisällä. Kompleksi, joka alkuaan rakennettiin Neuvostoliiton marsalkalle Kliment Voroshiloville, on ollut Neuvostoliiton presidenttien hallussa, mutta Venäjällä sen valtias on Putin. Taksikuski tuumaa, että ”Obamakin on siellä käynyt”.

Isännän kerrotaan joskus nousevan huvilaltaan helikopterilla ja suuntaavan vuoristoon hiihtämään, Krasnaja Poljanaan, jossa hänellä kuuluu olevan hiihtämiseen sopiva asuintila. Aikanaan kun Venäjän tsaarin joukot siirsivät alueen vähäväkisimmät muistojen joukkoon, Nikolai II:lle rakennettiin alueelle metsästysmaja. Nikolai ei siellä ehtinyt kiireiltään käydä, tuli vallankumous ja kaikkea.

Olympiakisojen takia Sotshin Adleriin on rakennettu uusi rautatieasema ja uusi lentokenttäterminaali, joka tosin oli suunnitelmissa jo kaksikymmentä vuotta sitten, mutta joutui hautomoon. Olympiakisat saavat ellei ihmeitä, niin ainakin lentokenttäterminaaleja ja rautatieasemia aikaan. Adlerista kisojen hiihtopaikalle, Krasnaja Poljanaan, ”punaiselle aholle” johtaa nyt uusi tie ja rautatie, molemmat kulkevat suurimman osan matkasta joen pohjaa vastavirtaan. Joki pistää hanttiin minkä pystyy.

Venäjällä on kaikkiaan lähes 30 Krasnaja Poljana – nimistä paikkaa, mutta ainoastaan talvikisojen ansiosta suureen kuuluisuuteen nouseva Krasnaja Poljana saa ensikertalaisen suun niin ammolleen että sulkeminen nopeasti on mahdotonta. Keskelle vuoristoa on kisojen virikkeestä noussut varsinainen Las Vegas, jossa päätien molemmin puolin suuret kansainväliset hotellit kilpailevat siitä kenellä on suurin ja mahtavin rakennus. Näky on uskomaton, ei vastaa vähäisessäkään määrin kuvitelmaa talvisesta hiihtokeskuksesta.

Sama ökyrakentaminen, joka on alkanut alhaalta Mustan Meren kaupunkirannoilta, on levinnyt siitepölyn lailla vuorille juhlistamaan 22. kerran vietettävää talvista maailman nuorison ja vähän iäkkäämpien olympiajuhlaa. Hotellien palatsimaisuus on jo yllättänyt myös osan olympiapäättäjistä. Suurvalta rakentaa suurvallan tavoin, on ainoa mitä voidaan todeta. Turha on turistin ihmetellä, miten mahtavat tuhannet ja tuhannet hotellipaikat kisojen jälkeen täyttyä tai edes kisojen aikaan, mutta se lienee lähinnä alueesta vastaavien asia. Venäjällä riittää rikkaita, siis tosirikkaita, se tiedetään ja sen mukaisia ovat hiihtämisen hinnat Krasnaja Poljanassa.

Talvikisoista on tulossa järjestäjänsä näköinen suuruuden ylistys.

Ystävyyden puun suojissa

Marraskuinen sade pieksi Sotshia vain yön ja aamun. Perjantaina aamupäivällä Mustan meren ylle kaareutui taas merta sinisempi taivas, palmut ravistelivat vedet niskastaan ja päättivät yhä jatkaa kesää, joka on tänä vuonna kestänyt yllättävän pitkään. Subtrooppinen aluekin kokee muutoksia.

Kuten Moskovan kisoissa reilut 30 vuotta aikaisemmin, Sotshin tulevissa kisoissa korostetaan ystävyyttä, vaikka länsimaisten urheilijoiden mielestä korostettua onkin suvaitsemattomuus. Maailmassa pitää saada ottaa kantaa, mutta toisaalta uskoa myös ystävyyden mahdollisuuksiin. Sotshissa ystävyys on aina koetuksella, kaupungissa asuu yli sadan eri kansallisuuden ihmisiä. Alue on hyvin herkkä monilla tavoin.

Yksi kaupungin erikoisuuksista on Ystävyyden puu, jota vieressä olevan museon kuvien mukaan on käynyt tervehtimässä myös Mauno Koivisto rouvineen pääministerinä ollessaan. Puussa kasvaa jalostuksen tuloksena samasta rungosta useita eri hedelmiä. Jotkut sanovat sitä sen vuoksi myös Frankensteinin puuksi. Puulla halutaan muistuttaa kuitenkin ennen kaikkea siitä että vaikka ihmiset ovat erilaisia, niin kuitenkin niin samanlaisia että voivat jakaa saman kasvualustan ja kasvaa isoiksi.

Sotshissa on paljon muutakin yllättävää, jopa herkkää kuten koko tässä kulttuurissa. Siitä kaikesta lisää kisojen aikana helmikuussa amatöörioppaiden tapaan. Tietysti vain radiossa.