Me tarvitsemme heikompia kylähulluja. Sellaisia, jotka eivät kunnolla kaaduttuaan nouse pystyyn uhmaamaan. Jussi Sorjanen pohtii kolumnissaan, miksi Johanna Tukiaiseen tai Matti Nykäseen kohdistuva vastenmielinen pilkka hyväksytään.
Tekstissä Tukiainen leimataan toistuvasti halventavilla ilmauksilla. Lisäksi rajatusta videohavainnosta ja mainitusta riepottelusta tehdään kokonaisvaltainen päätelmä hänen rikkoutumisestaan.
Ilmaukset eivät vain kuvaa videolla esiintyvää sekavuutta tai henkilön tilaa, vaan leimaavat Tukiaisen halventavasti ”ihmisraunioksi” ja ”totaalisen rikkinäiseksi”. Sama arvottava mekanismi toistuu tekstissä kahdessa keskeisessä kohdassa, joten pisteytys on 2.
”Tukiainen sössöttää mikkiin sekavana, turvonneena ihmisrauniona. ”
”totaalisen rikkinäistä Mia Mari Johanna Tukiaista ”
Teksti käyttää tuoretta, yksittäistä keikkavideota ja viiden vuoden ”riepottelua” perusteena päätelmälle, että Tukiainen on ”totaalisen rikkinäinen”. Rajattu havainto ja ajanjakson maininta eivät tekstin omassa perustelussa vielä kanna näin kokonaisvaltaista päätelmää; kyse on päättely-ylityksestä, ei pelkästään sävystä.
”Johanna Tukiaisesta leviää netissä tuore keikkavideo. ”
”Nyt, viiden vuoden riepottelun jälkeen voimme katsoa videolta lopputulosta, totaalisen rikkinäistä Mia Mari Johanna Tukiaista ”